tiistai 30. lokakuuta 2012

Talvipopottimet


Nynne on tullu kotiin <3 

Ulkona alkoi tympeästi just plussakelit, viime viikonloppuna oli vielä pakkasta ja näille olis ollut jo käyttöä. Nyt täytyy odotella pakkasia, että pääsee testaamaan kunnolla :)

Nää on siis kokoa 40, kun mun normaali numero on yleensä 38-39. Ne kevyemmät Merrelin Vibramit on kokoa 39 eivätkä ole yhtään liian suuret. Ajattelin, että talvella haluan kuitenkin, että kenkiin mahtuu myös villasukat. Nää on just passelin kokoiset, tuossa äsken sovittelin villasukan kanssa :) 

Yllättävän paksu tuo pohja loppupeleissä on, mutta ehkä parempi niin. Ei sitten tule pakkanen sieltä läpi. Näissä on todella lämmin fleecevuori. Kävelin postiin vanhoilla talvikengilläni ja kun laitoin nämä jalkaani kotona, huomasin, kuinka paljon vanhoissa talvikengissäni on kantapään alla pohjaa. Näissä sitä ei ole nimeksikään, kuten ei tietty barefoot-kengissä pidäkään olla :) 

Lisää kuvia ja tietoa tulossa myöhemmin, kamerasta akku finaalissa, tämäkin kuva Instagramiin otettu pikapikaa ;)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kirjoneulepipo!


Tadaa! Mä onnistuin :) Kuvio napattu yhdestä isommasta kokonaisuudesta, joka oli tarkoitettu ihan toisenpaksuiselle langalle ja toisenkokoisille puikoille kuin mitä mulla oli. Mä tykkään!


Huomaattehan kissan tassut vas. alareunassa ;)
Onnellinen pipontekijä! Kello oli yli 21 illalla, kun sain tän valmiiksi, sen takia huonohkot kuvat, mutta kyllä näistä nyt idea selviää :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Eka kerta

Nimittäin kirjoneuleen neulomisessa.
Uusimmassa Novitassa oli joulupalloja. Ajattelin, että siinäpä kiva pieni mahdollisuus opetella kirjoneuletta.


Alkukin on jo ihan lupaava! Vähän oli hakemista nro 5 puikoilla neulomisessa, mutta hyvin se siitä sitten lähti. Niinkuin kuvion tekeminen muutenkin. Ohje oli selkeä, vaikkakin näyttää siltä, että Novitan toimituksella on käynyt pieni kämmi ja niillä on piirrokset väärin numeroitu. :) 

Sitten siitä tuli valmis! 

Vähän joistakin kohdista lanka kiristää, ei kyllä niin paljoa kuin pelkäsin, mutta vähän kuitenkin. Sallittakoon se nyt tämän kerran, kun ekaa kertaa kokeilin :) Yritin kovasti tehdä löysää neulosta, koska mulla tuppaa usein kiristymään pahasti. Senpä takia (ja koska puikotkin ovat paksut) venyttäessä tulee neuleen löysyys esille. Samapa tuo, koska en täyttänyt sitä ääriään myöten täyteen vanulla,  vain sopivasti :) 

Hauska! Nyt voi alkaa sitten tekemään kirjoneuleella jotain muutakin! :) Tosin täytyy vielä opetella se tasona kirjoneulominen, koskapa silloin nurjalla puolella täytyy tehdä ne silmukat ilmeisesti vähän eri tavalla. 

Oon ylpeä itsestäni! :)

Barefoot-style

Ootteko te koskaan kokeilleet barefoot-kenkiä? Suomalaisittain "paljasjalkakenkiä". Ideana siis, että jalkapohja ja sen lihakset pääsevät toimimaan mahdollisimman luonnollisesti. Pohja on hyvin ohut ja tehty jotenkin niin, että sen läpi tuntee mm. tien pinnan muodot, pienetkin kivet jne. Pohja on kuitenkin sen verran paksu, että ne pienet kivet jalan alla eivät satu. Isompien päälle en suosittele kantapäällä astumaan! :D

Mä oon käyttäny nyt suunnilleen heinäkuusta asti Merrelin Vibram-pohjaisia kenkiä. Ja mä oon rakastunut. 


En oikeastaan suostu käyttämään muita kenkiä. Mulla on toisessa nilkassa virheasento (jota itse osaan kävellessä korjata), polvet kipeytyvät helposti, enkä pysty esim juoksemaan tai hyppimään kunnolla (ortopedin mukaan mulla on vain lonkat vähän väärässä asennossa, jonka takia polviin tulee kipua ulkopuolelle. Vaan kun mulle kivut tulevat lumpion ylä- tai alapuolelle ja harvoin sisäpuolelle. Lopputulos, en saanut lähetettä magneettiin, vaikka sitä menin hakemaan). 

Nyt oon sitten tuskaillut, että kun muilla kengillä (mm. mun Eccon ihanilla kävelykengillä!) tulee jalat ihan superkipeiksi, niin mistähän ihmeestä keksin itselleni barefoot-talvikengät!

Kuukausi takaperin niitä etsiskelin jo netistä, mutta en löytänyt. Vaan katsokaas mitä eilen löytyi Brandoksen sivuilta!


 (Kuvat täältä!)

Joojoo, yks kuva ois varmasti voinut riittää :D Mutta siis, mä löysin itselleni ne kengät mitä etsinkin, ja musta se on todella hienoa. Mä oon ihan surkea kenkäkauppailemaan :D Ne pitävät paitsi pakkasta, myös vettä. Ainakin, mitä Merrelin omien sivujen mukaan on uskominen. 

Oikeasti olisin halunnut hieman toisenlaiset kengät. 

(Kuva täältä!)


Tällaiset, kiiltävällä pinnalla ja korkeammalla varrella. Tässä ilmoitettiin varren ympärysmitaksi 34,5cm :D Siis mitäh? Ei puhettakaan, että menis mulle jalkaan :D Mä olen kyllä hoikka, mutta mulla on niin paljon lihasta myös jaloissa, että mun pohkeet on ympärysmitoiltaan 38cm ja 39cm.. Sattuneesta syystä en ostele saappaan mittaisella varrella varustettuja kenkiä..

Mutta, nyt odottelen sitten mun superkenkiä ja kun saan ne käyttöön, teen ehdottomasti jonkinlaista arviota niistä :) 

tiistai 23. lokakuuta 2012

Lenkkeilyä ja vähän käsitöitäkin

Viime viikonloppuna muistin taas, miten tykkäänkään tehdä pitkiä kävelylenkkejä hyvässä seurassa. Sain nimittäin miehen houkuteltua kävelyille, lauantaina n. 5km, sunnuntaina vähän vähemmän. 



Eilen sitten räjäytin potin ja kävelin yhden kaverin kanssa 9,25km. Ja ei, ei tuntunut missään. Tai no, vähän pohkeet ja takareidet jumiutuivat, mutta laitoinpa sitten saunan päälle ja löylyjen jälkeen venyttelin kunnolla. Nyt tänään aamulla on sitten pohkeet vähän arat, mutta ei mitään vakavampaa. Suunnitelmissa oliskin lähteä tänään uudelleen lenkkeilemään.






Oon mä vähän käsitöitäkin tehnyt. 


Nimittäin ensimmäiset lapaset sitten ala-asteen käsityötuntien :D Lankana Novitan Puro. Ihan mukavat oli neuloa. Typerästi menin vain aloittamaan siitä kerästä, jossa värit menivät eri päin kuin muissa kerissä. Ja kyllä, ihan samaa erää olivat kaikki. Mutta siitä johtuen toiseen lapaseen ei ehtinyt tuota punaista väriä tulla yhtään. Kuitenkin viksuna plikkana neuloin peukalon sitten punaisella ;) Ja kun toisessa lapasessa dominoi tuo punainen, niin siihen tarvittiin sitten oranssi peukku! Mut ihan kivat tuli :)


Tuhosin yhden kerän teeteen Pallas -lankaa tällaisiin. Virkattuja pikkuympyröitä. Malli otettu uusimmasta Novitasta, siinä oli isoille naisille sellainen liivi tehty näistä ympyröistä.. Sitä lankaa olis vielä kaksi kerää jäljellä. Mitähän näistä voisi syntyä?

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Määräkö korvaa laadun? En usko.

Mä oon joskus ennenkin kertonut täällä ystävyyssuhteista ja "ystävyyssuhteista". Se oli joskus ihan blogin alkutaipaleella.

Tää aihe nyt jotenkin tuli taas ajankohtaiseksi, kun vanha luokkakaverini yritti saada mua muuttumaan, tekemään asioita, joita en halua. Ja painosti ja suuttui. 

Kun erosin edellisestä pitkästä suhteesta, koin ihan mielettömän kasvun ihmisenä. Päätin, etten halua enää olla kynnysmattona tai joutua sellaiseksi. Sellainen nimittäin olin silloin sekä parisuhteessa että ystävyyssuhteissa. Yhtäkkiä jotenkin vain ymmärsin, miten väärin se oli. Se oli väärin paitsi muita kohtaan, ennenkaikkea mua itseäni kohtaan. 

Päätin olla kaveeraamatta niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole hyvä olla. Miksi mun pitäis kaveerata ihmisten kanssa, joiden kanssa en voi olla oma itseni, jotka eivät kunnioita mua ja mun mielipiteitä. Aivan, mun ei tarvitse. Tottakai erilaisia ihmisiä täytyy sietää. Mä oon sitä mieltä, että kaikkien kanssa voi ja joskus pitääkin tulla toimeen. Esimerkiksi työpaikalla. Mutta kaikkien kanssa mun ei tarvitse olla kaveri. 

Omien juttujen arvostus nousi myös kohisten. Jos mä nautin käsitöiden tekemisestä, niin mähän teen niitä. Jos mua ei kiinnosta ryypätä ja juosta baareissa, ni mähän en sitä tee. Mä en oo koskaan ollut mikään bilettäjä, mutta tän kasvun jälkeen oon ollut äärettömän hyvillä mielin, koska mun ei ihan oikeasti tarvitsekaan olla!

Jos ihmiset eivät halua kaveerata mun kanssa enää, koska ajattelen nykyään myös itseäni, niin sitten voivat olla kaveeraamatta. Mä totaalisesti kyllästyin muiden pillin mukaan hyppimiseen. Oon saanut muutamaltakin taholta kuulla, kuinka itsekäs mä olen. Kun en olekaan enää joka kerta valmis lähtemään millon mihinkin. 

Oon oppinut viihtymään yksikseni. Itseasiassa viihdyn omassa seurassani ihan uskomattoman hyvin. Tykkään itsestäni. 

Mun nykyinen mies oli tän kasvun aikana jo kuvioissa. Oon periaatteessa sitä mieltä, että täytyy olla oikeasti sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään ennekuin voi rakastaa toista. Mun mies kuitenkin antoi mulle tilaa. Mä sain ihan rauhassa olla just sellanen ku haluan. Ja tehdä asioita, joita haluan. Sain tarvittaessa tukea, mutta mies ei painostanut mua mihinkään suuntaan. Ei missään vaiheessa. 

Nyt muutoksen jälkeen mä tiedän kuka olen, missä seurassa haluan olla, minkälaisesta tekemisestä mä tykkään, mistä asioista nautin elämässä ja kenen kanssa haluan olla. 

Kukaan ei voi muuttaa mua, paitsi minä itse. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Mä en elä sen takia, että miellytän kaikkia. Jos yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. 

Kaikista tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet matkassa, muutama uusikin ihana tuttavuus on tullut. Ne tärkeimmät ihmiset ymmärtävät mua, luottavat muhun ja mikä tärkeintä, eivät pakota mua tekemään asioita, jotka eivät ole mua. Ja sama pätee toisinpäin. 

Ja ei, mä en ole täysin muuttunut. Mä oon edelleen se sama ihminen, kuin olen tähänkin asti ollut. Nykyään mun prioriteetit ovat vain vähän eri järjestyksessä. Ja nyt musta tuntuu, että ne ovat oikeassa järjestyksessä :)

Kiitos.

torstai 18. lokakuuta 2012

Täyttä asiaa!

Suosittelen teitä, jotka joskus luette tämän postauksen, klikkaamaan tätä linkkiä.

Suosittelen lukemaan tekstin ajatuksella. Mun mielestä todella tärkeä asia liittyen nuoriin, syrjäytymiseen, luokkaeroihin, köyhyyteen jne.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Suunnitelmallisuus vs. suunnittelemattomuus

Joo, ties kuinka mones postaus tälle päivälle, mutta kun kerran tuli mieleen tällainenkin asia..

Onko teille koskaan käyny niin, että ku sovitte/suunnittelette jotain ja innostutte asiasta, ni sit kaikki meneekin pieleen? No, mulle on. Ja usein. Tuntuu, että kaikki suunnitelmat menevät jossain vaiheessa plörinäksi. Siispä yritän olla suunnittelematta yhtikäs mitään kovin pitkälle.

Esimerkkinä vaikkapa se Levin reissu, josta kirjoitin tänne joskus aiemmin. Innostuin, mutta sitten se lässähti. Musta tuntuu, et mulle käy poikkeuksellisen usein niin, että kun jonkun kaverin kanssa sovitaan, että nähdään vaikka muutaman päivän päästä, ni kaverille tulee aina jotain muuta. Jotain todella äkillistä tai sitten ei niin äkillistä. Jotain kuitenkin. 

Tänään mun kaverin piti tulla ja meidän piti suunnitella häitä ens vuodelle. No, äkillinen juttu, bensaletku autosta poikki ja bensat pöllitty, joten koko homma peruuntu. Mä oon ahdistellut koko häiden suunnittelua ja muuta, koska mä oon ihan surkea organisoimaan mitään. No, tämä kaveri, jonka siis ois tarkotus olla mun kaaso, on hyvä suunnittelemaan ja organisoimaan, joten ehdin tän päivän aikana taas innostua oikein kunnolla, suunnittelin jo vieraslistaakin tosi pitkälle, että tietäis millasta juhlapaikkaa vois katsella.

Mulla on totaalisesti menny välit mun yhteen serkkuun (siihen ainoaan naispuoliseen serkkuun), koska se lähes aina peru kaikki tapaamiset viime tingassa. Ite ku on ensin suunnitellu päivän sen yhden kahvittelun mukaan ja se sitten peruuntuu, ni sitä kiukkua ei voi sanoin kuvailla. Kerran sain sitten selitykseksi, että "hiukset on likaiset". Sanoin, että tottakai voin odottaa et se pesee ne, koska eihän siinä nyt kauaa mene. "Emmä jaksa..." oli vastaus. Osaatteko kuvitella miltä musta tuntui? Viksuna ihmisenä sitten kerroin jossain vaiheessa, että kuinka pahalta tuntuu, kun tuollai aina perutaan. Ja että se on melko itsekästä. Siitähän se riemu sitten ratkesi. Ja siihen ne välit sitten hajosivat. Eikä kyllä harmita :)

Mutta kuitenkin, mä en viitsi suunnitella mitään kovin pitkälle juuri tällaisista syistä. Sen takia mua varmaan hirvittää se häidenkin suunnittelu. Kun ei asiat kuitenkaan tuu menemään niinku on suunniteltu. Olivat ne sitten minusta tai jostain toisesta tai täysin ulkopuolisesta syystä johtuvia. 

Tiedän myös, ettei aina voi elää vain päivä tai kaksi kerrallaan. Mutta kun se suunnitelmallisuus ahdistaa. Se, että asiat menee päälaelleen ja peruuntuu ja lykkääntyy ja .. nii. En ehkä nyt osaa jäsennellä ajatuksiani oikein, koska oon harmistunut, mutta ehkä asia tuli nyt kuitenkin selväksi.

Muoks. Nää varmasti joistakin tuntuu ihan mitättömiltä jutuilta, mutta tässä tekstissä mainitsinkin vain joitakin esimerkkejä ja purin lähinnä sitä surkeeta, ahdistavaa ja turhauttavaa fiilistä, joka suunnitelmien kariutuessa aina iskee. Ja kun tuntuu, että se fiilis iskee usein.

Muoks2. En tosiaankaan tarkoita tässä kritisoida ihmisiä, jotka ovat peruneet sovittuja juttuja. Mulle vain tuli sellainen ahaa-elämys siitä, minkä takia inhoan suunnittelua, suunnitelmallisuutta ja sellaista. Niin moni asia voi mennä -ja usein meneekin- pieleen.

Kynsiä ja huivi

Mä oon sellanen satunnainen kynsienlakkaaja. Mä tykkäsin ala-asteella aina laittaa kynnet todella nätisti. Sitten siihen tuli tauko ja sen jälkeen innostuin uudelleen. Käytin kaikenlaisia kynsitarrojakin yhteen aikaan koristamaan kynsiä. Nyt oon taas innostunut, tykkään lakkailla ja laitella kynsiä. Sen kummemmin en kyllä hoida käsiäni tai kynsiäni, kuhan välillä leikkaan päät lyhyemmiksi, mulla tosi harvoin nykyään lohkeilee kynnet. 



Vuosi sitten mun pikkuveli meni naimisiin ja juuri silloin kynsissäni näkyi reilu puolen vuoden takainen hermoja raastava ero ja vaikea elämäntilanne muutenkin. Siispä mulla ei kasvanu omat kynnet ollenkaan. Tai kasvoi kyllä, mutta lohkeili ja liuskottu aivan samantien. Silloin otin rakennekynnet, kerran niitä huollatin ja sitten annoin kasvaa pois. Kiva kokemus sekin, mutta omat kynnet on kyllä omat kynnet :)


Nyt oon jopa ostanut muutamia kynsilakkojakin taas pitkästä aikaa. Pikkusiskolle annoin niitä vuosi sitten ison läjän, samoin ku kaikki tarratkin, joita mulla oli vielä.


Tällä hetkellä on tässä alimmassa kuvassa näkyvä lakkaus. Kultaista, pientä glitteriä poikittain kynnellä. Ja ei tarvitse välittää noista sotkuista kynsinauhoissa jne, ne lähtevät joskus kyllä ;) 

Tähän loppuun vielä kuva mun uudesta supersöpöstä tuubihuivista. Tykkään!


Kukkia




Ostin tuossa yhtenä päivänä Lidlistä kukkia itselleni :) Oli pakko ottaa kimppu molempia värejä, koska näyttivät niin suloisilta yhdessä :) 

Kuvat eivät ehkä ole parhaimpia mahdollisia, mutta näkyy niistä se oleellisin :) 

Kuvapläjäys

Tässäpä kaikenmoisia kuvatuksia viikon varrelta.








Vähän lähempää otettua kuvaa bolerosta.. Tykkään siitä paljon enemmän nyt ku oon siihen tehny ton pitsireunuksen :)









Tässä meidän potilas ja sen kaveri. Sohva oli kiva paikka, koska istuin siinä paljon neulomassa ja mun syliin pääsi nukkumaan :)








Jedikin on oppinut nyt iltaisin tulemaan sänkyyn aina pyörähtämään. Ei se siinä viihdy viittä minuuttia kauempaa, reppanalle tulee kuuma :)









Ja näin meillä.. Tossuntekeleet menossa ja kaverit auttaa :)







Tässä parempaa kuvaa tossuista. :) Ovat muuten superlämpimät! Pohja virkattu kiinteillä ketjusilmukoilla (kkjs)







Piti päästä testaamaan yksivärisellä langalla sitä boleron kuvioneuletta. Kuvio tulee todella paljon paremmin esille yksivärisessä :)









Mutta ei siitä sitten boleroa tullutkaan. Kiepsautin siitä huivin, tuubihuivin. Pehmeä ja lämmin!









Kisukin pääsi kauluristaan.












Hyvää viikonloppua!

torstai 11. lokakuuta 2012

Tossuja ja sen semmoista


Tuollaiset tuli tehtyä eilisen ja tämän päivän aikana. Varret ja tossun päällimmäinen osa neulottu ja pohja virkattu. Meinas mennä hermo :D Mutta valmiit ne nyt on. Hieman on eri kokoiset, mutta mun jalkoihin ihan passelit :) Napit kiinnitetty varteen koristeeksi. Ohje löytyy Novitan Kevät2012 -lehdestä ja lankana Novitan Isoveli. 

Voitin blogiarvonnassa päävoiton! Jihuu :D Sata ja yksi käsityötä -blogissa oli arvonta, johon osallistuin ja kerrankin onni suosi myös minua :) Palkintona oli aivan ihana pussukka (jonka sisällä namia!)





Oi, tämä pussukka tulee niin tarpeeseen! Luulin sen olevan pienempi ja olikin positiivinen yllätys huomata, että se onkin melko suuri! Tää tyttö on kuulkaas nyt todella onnellinen :) Karkitkin ovat mun makuun, tosin suklaalevy meni miehelle, se rakastaa tummaa suklaata ;)

Tästä linkistä pääsette TanjaV:n blogiin ihastelemaan :)

ps. pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta nyt on syksy ja valo on kortilla :(

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Valmis!

Nimittäin se mun bolerohommeli :) 


Tällainen piti neuloa. Tässä näkyy suhteellisen hyvin tuo kuviokin. :) Harmi, ettei nuo palmikot oikein pääse erottumaan kunnolla.. Päät ommeltiin yhteen ja tadaa, bolero/hihatin on valmis. Tosin mä vähän sävelsin ja virkkasin pitsireunuksen vielä lisäksi.


Koska oon huono ottamaan ite kuvia itestäni, ni valjastin tuon miehenkörilään siihen hommaan. Lopputuloksena epätarkkoja kuvia, mutta ainakin näistä vähän näkee mallia :) Ja jos kuvan haluaa klikata isommaksi, niin saa ehkä vähän selvää tuosta pitsireunuksestakin.


Tässä kuvassa näkyy aika hyvin se reunus..


Että tällainen siitä nyt sitten tuli :) Ihan kiva, vaikka itse sanonkin. Ensimmäinen kuvioneulekokeiluni. Jos lanka olisi ollut yksivärinen, ni ois tuo kuvio näkynyt selkeämmin, toisaalta sit ois näkyny hyvin myös ne kaks virhettä, jotka tuonne sujahtivat. Joten ollaan nyt tyytyväisiä kirjavaankin :) 

Ps, huomaatteko nutturan? 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Rusetin kuulumisia

Leikkauksesta on nyt pari päivää jo. Se saa hienosti syötyä tötterökaulurinsa kanssa. Ja se nukkuu todella paljon. Nukkuuhan kissat muutenkin paljon, mutta tietty leikkaus verottaa ja täytyy levätä, että paranee :)



Mikäs oliskaan parempi paikka nukkua ku sohvalla lankakerien kanssa :) Leikkauksesta seuraavana päivänä Rusetti ei osannut nukkua missään muualla kuin sylissä. Kai se koki sylin niin turvalliseksi. Nyt se saa nukuttua jo missä tahansa. Tällä hetkellä taitaa olla omassa kopassaan. 


Tälle päivälle ei enää saatu mukaan kipulääkettä. Eilen ja toissapäivänä annettiin kipulääkkeet, jotka saatiin eläinlääkäristä mukaan.

Eilen illalla annettiin reppanan olla hetki ilman kauluriaan, että sai pestyä itseään. Yllättävän hienosti se pesi kaikkialta muualta paitsi sieltä masun haavasta. Tosin sinnekin piti nenä tunkea pari kertaa, mutta aina oli joku nostamassa pään sieltä pois. Ei siis anneta sen koskea sinne haavaan vielä ollenkaan, ettei tulehdu. Hieman se sitä ympäröivää ihoa pesi. Aika nätisti saatiin laittaa kaulurikin takaisin, mutta kyl siihen kaks ihmistä tarvitaan ;)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Pikkuinen potilas

Noniin, kissa haettu kotiin. Herranjestas sitä ruokahalua (piti paastota ennen leikkausta) ja virtaa! "Se voi olla  aika unelias." Nii vissii :D Hirmuinen into sillä olis leikkiä ja riehua, vaan kaulurin kanssa se on hieman vaikeaa. Mut hienosti se menee tuon kaulurinsa kanssa, ajattelin, että olis oikeesti tullu ongelmia. 

Mun oli vielä pakko soittaa sinne eläinlääkäriin, että mitä mä teen, rajoitanko tota liikkumista ja miten, voiko se haava aueta jne. Se sano, et kannattaa vähän yrittää rajottaa, ku se on tokkurainen ni voi satuttaa ittensä. No, minäpä siihen sitten vastasin, että ei oo tokkurasta tietoakaan, kissa on superpirteä, ihan niinkuin ennenkin. "No, ei sitä oikein voi sillä tavalla rajoitta...", oli sitten vastaus. Ja kuulemma kukaan ei ole niille mennyt takaisin sen takia, että olis haava auennut. Joten voin olla turvallisin mielin? Siinä on sisällä sulavat tikit ja pinnassa liima, eiköhän se liimakin aika hyvin kestä..

Huomenna ja ylihuomenna pitää antaa kipulääke, muuta jatkohoitoa ei tullu. Niin ja kauluria täytyis pitää 10-14vrk. Saas nähä, miten käy. 

Leikkaus

Sinne se meni. Kissa nimittäin. Eläinlääkärin leikkauspöydälle, sinne saa jäädä kohtu ja munasarjat.

Sain aamulla puhelinsoiton, että meille tosiaankin on varattuna leikkausaika klo 12:30. Sinne siis! Kissalle valjaat ja hihna, koppa mukaan ja automaatin kautta bussiajelulle. Yllättävän kivasti meni kävellä bussille. Vaikkakin se koppa ja kissa painavatkin jonkin verran, otin sen lähinnä kuntoilun kannalta ;)

En heti meinannut löytää sitä eläinklinikkaa, Hakunilan ostarilla Karvakamut. Ovesta kun päästiin sisälle, ni meitä tultiin moikkaamaan. Tiedot otettiin ylös ja niin pois päin. Punnitsin Rusetin myös. 2,26kg. Hirmu pieni! Mutta mä tykkään siitä, että se on niin pieni. Ei iso kissa olis niin kiva.

Hetken aikaa saatiin odotella siinä odotusaulassa, ennenku lääkäri pyysi huoneeseen. Aulassa Rusetti kulki reippaasti ja tutki kaikki paikat, joihin hihnan kanssa vain pääsi menemään. Vastaanottanut nuorehko naishenkilö kehui Rusettia erittäin nätiksi ja rohkeaksi! Sanoi, että väritys on todella nätti ja kiva, että kissa on tuollainen rohkea eikä pelkuri.

Sitten eläinlääkäri tuli kutsumaan meitä siitä aulasta. Ei se ehtinyt puoltakaan sanaa sanoa, kun lähti juoksujalkaa hakemaan puhelintaan, että saa otettua Rusetista kuvan. Lääkäri kehui Rusetin maasta taivaisiin, että on niin sievä, kaunis, nätti, rohkea, kiltti ja kaikkea. Että harvoin näkee kissan, jonka kasvot ja ilme on niin sievät ku Rusetilla. Otin sen tietty kohteliaisuutena! Onhan se munkin mielestä hirmuisen kaunis ;)

Lääkärin huoneeseen Rusetti ei suostunut kävelemään, joten kannoin sen sinne. Kissa pöydälle ja lääkäri vielä kehui vuolaasti. Kuunteli sydänäänet ja katsoi korviin. Rusetilla on korvapunkkeja, joita me ei olla apteekista saatavalla lääkkeellä saatu hoidettua, joten lääkäritäti sitten sanoi, että ne laittavat jotain sellasta vahvempaa ainetta sinne. Sitten se pisti Rusetille rauhoittavan piikin lihakseen. 

Meidän Rustiinahan ei sellaista touhua kattele ja hyppäs sitten pöydältä alas. Lääke oli kuitenkin mennyt perille ja parissa minuutissa kissa alkoi nuokkumaan. Se istui lattialla ja ensin rentoutuivat etutassut. Ranteet lörpsähtivät ja hiljalleen alkoi kisun nenä lähestymään lattiaa. Sitten se nojasi poskellaan lattiaan. Ja kiepsahti siitä sitten kyljelleen makaamaan. Silmät sillä oli kyllä auki koko ajan, ei pitänyt mitään ääntä, ei vinkunut tai maukunut. Rentoutui vain. Sitten lääkäri nosti Rusetin takaisin pöydälle ja pisti vielä kipulääkkeen piikkinä. 

Nyt pitäisi vielä odotella viiteen asti, että saadaan hakea pikku potilas kotiin!
Kävin kotimatkalla apteekissa hakemassa sideharsoa, sellaisena putkena. (Hoitoalalla niitä kutsutaan perjantaipipoiksi, koska kun ihmiset humalassa saavat milloin mistäkin syystä haavan päähänsä, niin kun se sitten paketoidaan, niin kaiken kruunaa "pipoksi" aseteltu sideharsotuubi ;) On muuten eri tyylikäs! Not..)

Kerronpa kuulumisia lisää sitten kun saadaan kisu kotiin! Tietty on pieni pelko siitä, ettei kaikki menekään niinkuin elokuvissa ja että kissa jää sinne :/ .. Pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että kaikki menee hyvin :)

Kilppareita!

Vähän pientä virkkaustyötä isompien neulomuksien lomaan...



Eläinten kuulumisia


Jedi ja sen halilelu. Tuo Hello Kitty on sellanen pitkulainen, tyynyn mallinen. Ja Jedi rakastaa sitä! Se aina nuolee sitä "puhtaaksi" ja halailee sitä tässä olohuoneen lattialla. Aika söpöä <3 Tässäkin kuvassa sen toinen etutassu on kittyn päällä, aavistus tassusta näkyy tuol ihan oikealla reunassa :)


Meidän käppänäherra. Trimmasin sen pari viikkoa sitten. Näyttää taas kääpiösnautserilta eikä lampaalta ;) Toista näin viksua koiraa saa kyllä hakea. Ja toista, jossa on näin paljon sisua pienessä koossa! :)


Rusetti on vähän väsynyt, kun riehui koko päivän. Saas nähdä sainko eilen varattua sille tälle päivälle leikkausajan, vai leikataanko jonain muuna päivänä tällä viikolla. Päätin edellisen kiiman jälkeen, että saapi kisuli mennä leikkauspöydälle. Turha sitä on kiduttaa kiimoilla, kun ei sillä pentuja tehdä. Vähän jännittää, että miten leikkaus menee, vaikka pitäiskin olla helppo operaatio. 


Kävin mun siskolla ja sen äidillä, kun niillä oli kynttiläkutsut. Tässä on niiden perheen uusin tulokas <3 Eikö olekin hellyyttävä? (Mulle iski kans kauhea pentukuume.... taas.)