Ajatuksia odotuksesta; osa 2

Minulta toivottiin/pyydettiin postausta raskaudesta ja sen tuomista ajatuksista. Hetken mietittyäni ajattelin, että se voi olla ihan hyväkin ajatus, sillä en ole mihinkään jäsennellyt näitä ajatuksiani kovin selvästi.

Jatketaan nyt sitten niillä ajatuksilla raskaudesta ylipäätään.

Ensimmäinen osa luettavissa täällä



Lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että raskaus oli positiivinen yllätys. Ei vahinko, vaan nimenomaan yllätys, koska tämä asia ei ollut mikään itsestäänselvyys meille. Liian usein kuuluu puhuttavan "lasten tekemisestä" tms, vaikka kovin monella lasten saantiin liittyy ongelmia. Ainakin mun lähipiirissä.

Ihan ensimmäisistä positiivisista raskaustesteistä tähän päivään asti on ollut sellainen epäuskoinen tunne. Ei pelokas tai järkyttynyt, ei myöskään yltiövaaleanpunaista hattaraa. Sellainen epäuskoinen fiilis vain, että tapahtuuko tämä meille. 

19-vuotiaasta asti olen tiennyt haluavani lapsia. Silloin olin hetken aikaa synnytysosastolla töissä siivoamassa. Jotkut voisivat säikähtää sitä, mutta mä tykkäsin. Mun mielestä oli ihana kuunnella oven takana niitä vauvan ekoja rääkäisyjä.


 Jostain olen kuullut tai lukenut, että ihminen löytää itsestään uusia puolia raskauden aikana. Niin ainakin mulle on käynyt. Oon aina ollut tällainen haihattelija ja pilvilinnojen rakentaja. Jotenkin ajattelin, että raskausaikana vasta hurahdankin pilvilinnoihini. Vaan kuinkas kävikään; oon omastakin mielestäni superärsyttävän realistinen tän odotuksen suhteen. En juurikaan intoile vauvanvaatteista, tarvikkeista tai sen sellaisesta enkä kiinnitä juurikaan huomiota muiden lapsiin/vauvoihin tai raskaana oleviin ihmisiin. Olo tuntuu tasaiselta, liiankin tasaiselta :D En hypistele mahaani koko aikaa enkä puhu mahalleni. Ja kyllä, silti olen onnellinen tästä raskaudesta. En vain ole reagoinut tähän niinkuin olisin luullut :) 

Toisaalta en ota tasaisesta tunnetilastani mitään paineita. Eihän kukaan voi sanoa toiselle ihmiselle, miten raskauteen pitää reagoida tai olla reagoimatta. Usein puhutaan, että raskaana on onnellisimmillaan ja vain hehkuu. Mun mielestä se on väärien mielikuvien luomista, vähän samaan tapaan kuin sanottaisiin, että naisten kuuluu olla laihoja. Eikä mitään tunnetiloja tarvitse -mun mielestä- säikähtääkään. Mä uskon kaikenlaisten tunteiden kuuluvan odotukseen, toisilla vain painottuvat jotkin tunteet enemmän kuin toiset. Reagoivathan naiset hormonaaliseen ehkäisyynkin eri tavoin, toisten mielialat tasaantuvat ja toiset kokevat tunteiden vuoristorataa. Miksi raskaushormonit olisivat eri asia? 

Tässä ehkä tällä hetkellä pinnalla olevia ajatuksia, kovin analyyttistä ja pohtivaa - ei siis yhtään mua! :D

Mistä raskauteen liittyvästä asiasta haluaisit seuraavaksi lukea? Ehdotuksia otetaan vastaan :) 

Kommentit

  1. Sulla on kyllä ehdottoman hyvä asenne odottamiseen ja vanhemmaksi tulemiseen :) Noin sen pitääkin olla, että ympäristön luomiin mielikuviin ei kannata tarrata liikaa vaan kuulostella, miltä itsestä tuntuu! Mulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että olisin pullantuoksuinen kotiäiti ja haluaisin vaan hengata kotona lapsen/lasten kanssa. Ylläri ylläri, haluankin töihin jo ehkä ensi syksynä. Aluksi tunsin syyllisyyttä oman tilan kaipuusta, mutta mitä enemmän oon muiden äitien kokemuksia lukenut, sitä vakuuttuneemmaksi oon tullut, että jokainen tyylillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jokainen on erilainen niin ajatuksiltaan ku toimintatavoiltaankin. Eikä ole mitään yhtä oikeeta tapaa toimia tai ajatella. Tai niin mä ainakin haluan ajatella :D Neuvoj(i)ahan ois maailma väärällään, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä meidän tai vaikkapa teidän perheen tapoja ja tarpeita täsmälleen, joten ei auta ku suodattaa :D Ja etenkin esikoisen kohdalla ei voi millään tietää, mitkä asiat just meille muodostuu tärkeiksi ja mitä vähemmän tärkeiksi :)

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa. Itse pohdin ja tutkiskelin elämää sen eri kanteilta erityisen paljon juuri raskausaikana, varsinkin loppuvaiheessa öisin kun ei saanut enää kunnolla nukuttua:)

    Näitä sun pohdintoja luen mielelläni myös jatkossa, mutta tuli tuossa mieleeni kun bloggauspaikkasi esittelit ja kotinne on vilahdellut täällä aiemminkin, niin olisi tosi kiva jos esittelisit jossain vaiheessa vauvanhuoneen(saako oman huoneen?) ja mitä hankintoja olette tehneet/teette vauvalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on ollut mielessä sellaisen listan tekeminen muutenkin. Että tietää mitä puuttuu ja niin edelleen :) Oman huoneen saa kyllä, mutta tänään just puhuttiin, että ei osteta sinne toistaiseksi ihmeempiä huonekaluja, etenkään kun vielä ei ole tarvetta :) Pinnasänky tulee ainakin aluksi meidän makuuhuoneeseen. Tässä pesänrakennusvietissä on hyvä suunnitella kaikenlaista ;)

      Poista

Lähetä kommentti