tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kuulumisia / 1kk






Pahoittelen blogin hiljaiseloa, vaan varoittelinpa tästä sentäs etukäteenkin jo! ;) 

Pieniä varpaita, katkonaisia öitä, päiväunia, vieraita, väsymystä, itkua, naurua, kakka- ja pissavaippoja, unihymyjä, vatsanväänteitä ja sen sellaista on liittynyt meidän viimeisen kuukauden aikaiseen elämään melko tiiviisti :) Uuden opettelua, rentoutumaan opettelua ja niin edelleen. Jännä, miten sitä jaksaakin tuijotella pientä, nukkuvaa vauvaa ihan loputtomasti. Muut hommat jää, kun odottaa vain vauvan heräämistä. 

Nykyään onnistuu jo omienkin juttujen tekeminen, rennommin ottaminen ("Onkohan kaikki hyvin, kun se nukkuu noin paljon / ei nukahda.." jne) ja muutenkin oma vointi alkaa sektion jälkeen olemaan jo tosi hyvä. Joudun kyllä itselleni hieman muistuttelemaan, että painavia juttuja ei edelleenkään kannata kanniskella. Mutta vaunulenkit onnistuvat kivasti, kunto paranee koko ajan (alussa hengästyin nopeasti, osittain senkin takia, että loppuraskaudessa liikunta oli kipujen takia täysin minimissä).

Elokuun alussa on tiedossa ristiäiset. Pappi on varattu ja juhlat vietetään kotona. Tarjottavia on mietitty ja jaettu tehtäväksi sukulaisille (ah, miten kätevää!), valokuvaamisesta huolehtii pikkuveljen tyttöystävä (iso kiitos <3 ) ja siivousapuakin varmasti saadaan. Kakkupohdinnat on kovasti käynnissä, päädyn ehkä tekemään kakun itse.. Täytyy yksi tai kaksi koevedosta tehdä tässä lähipäivinä ja opetella koristeiden tekoa. Sitten päätetään, teenkö kakun itse vai tilataanko jostain muualta.

Pieni poika kasvaa hyvin täysimetyksellä ainakin toistaiseksi, toivottavasti jatkossakin, koska en haluaisi alkaa korvikkeiden kanssa läträämään. Vaikka pakkohan se on, jos jostain syystä oma maito ei jossain vaiheessa riitäkään. 

Vanhemmat on onnellisia, vaikkakin toisinaan melko väsyneitä. Yöt sujuu hyvin vaihtelevasti, pieni nukkuu 2-4h pätkissä suunnilleen. Varsinaista rytmiä ei vielä ole, saa nähdä missä vaiheessa sellainen muodostuu. Tosin aamulla ja illalla on yleensä sellaiset pidemmät valveillaolojaksot, jolloin seurustellaan enemmän. Pieniä hymyntapaisia alkaa ilmestymään kasvoille, oikeaa hymyä saadaan vielä hetki odotella. Niskaa kannatellaan jo hyvin, olkapäällä ollessa ei muuta tehdäkään kuin katsellaan joka puolelle. 

Toistaiseksi oma keskittyminen ei millään riitä tekeillä olevaan huiviin tai villasukkiin, mutta palaillaan käsitöiden pariin sitten myöhemmin, kun vireystila ja keskittymiskyky sen paremmin sallivat :)