tiistai 28. huhtikuuta 2015

Pinkki reikähuivi






Joo, lievästi hurahtanut huiveihin vaihteeksi. Ihan hyvä niin, sillä huiveja ei kai koskaan voi olla liikaa. Tämän(kin) huivin tein omasta päästäni, jaksottaen reikäkerrokset ja sileän neuleen eri tavalla kuin edellisessä huivissa (johon myös ohjetta rustailin ja se löytyy täältä).

Lankana Wollmeise ja ah. Se ei vaan petä. Melkein kaiken sainkin käytettyä tähän. Ihan pieni nöttönen jäi jäljelle. 

Huivin siipiväli on enemmän kuin edellisen huivin, mutta mittanauhaa ei löydy mistään, joten mittailut jäi nyt väliin. Reikäkerroksia tein kaksi, ensimmäisen kapeampana ja toisen pari kerrosta leveämpänä. Reunan neuloin ainaoikeaa ja tällä hetkellä se näyttäisi jopa pysyvän suorana paremmin kuin edellisen huivin reuna. Nyt kerroksia on pari enemmän. 

Seuraavaksi onkin tulossa jotain pienitöisempää, jos vain saan onnistumaan piiiitkän tauon jälkeen. Ajanpuute on myös ongelmana, nimittäin tuo pieni tirriäinen on muuttanut unirytmiään tässä yksiin päiväuniin siirtyessä aika reippaasti taas ja oma aika iltaisin on hieman hukassa :) 

Lopuksi vielä kuva kuvausassistentista, joka vähintäänkin roikkuu lahkeessa ;) Totesin sen epäkäteväksi ja nappasin pojun syliin, jossa sitten avusti noiden oikeiden kuvien ottamisen kanssa. 



lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ohje: Huivi




Tässäpä viime viikkojen projekti, valmiina. Mulla oli Wollmeisea "jämäkeriä", jos noin ihanaa lankaa viittii jämäksi haukkua. Niistä ei oikein olisi mitään yksinään saanut, joten päätin yhdistää nämä kolme väriä huiviksi. Tekovaiheessa mulla oli sellainen viha-rakkaus -suhde tähän yhdistelmään, enkä oikein tiennyt onko hyvä vaiko ei. Mutta lopputuloksesta tykkään kovasti! 

Ja koska Instagramissa multa kyseltiin, että onko vaikea tehdä, niin kirjoittelenpa jonkinlaisen ohjeen tän huivin tekemiseen.

Käytin 4,0mm pyöröpuikkoja. Voit halutessasi käyttää jonkin muun kokoisia, jos ne käyttämällesi langalle sopivat. Valmiin huivin siipiväli on n. 175cm ja syvyys n. 50cm. Huivia on helppo jatkaa suuremmaksikin, jatkat vain kerrosten tekemistä. 

Aloitus: 
Luo 2s ja neulo 6 kerrosta. Kuudennella kerroksella älä käännä työtä ympäri, vaan käännä myötäpäivään 90 astetta ja poimi & neulo reunasta 3s. Käännä työtä taas 90 astetta ja poimi & neulo aloitusreunasta 2s. 


1. krs. :Neulo 2o, lk, 1n, aseta silmukkamerkki, 1n (keskisilmukka), aseta silmukkamerkki, lk, 1n, lk, 2o.

2. krs. (oikea puoli): Neulo 2o, lk, 2o, lk, n1 (keskisilmukka), lk, 2o, lk, 2o.

Lisäyksiä tulee siis oikealla puolella reunoihin ja keskelle, yht 4s, nurjalla vain reunoihin eli 2s. Neulo reunasilmukat aina oikein. 

Voit itse päättää raitojen leveydet tai olla raidottamatta. 

Reikäkerroksille ohje:
Neulo 2o, lk, 2o yht, lk, kunnes ennen silmukkamerkkiä on 1s. Neulo 1o, lk. Keskisilmukan ja silmukkamerkin siirtämisen jälkeen neulo lk, 1o, lk, 2o yht, kunnes jäljellä on kaksi reunasilmukkaa, neulo lk, 2o. 
Nurjalla neulo 2o, lk, kaikki silmukat nurin, kunnes jäljellä on reunasilmukat. Neulo lk, 2o. 

Ennen päättelyä neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa (lisäykset tein kuten ennenkin), jotta reuna ei rullaantuisi kovin pahasti.


Päättely onnistuu löysästi näin: 

Neulo 1s, lk, neulo 1. Nosta neulottu silmukka ja langankierto viimeksi neulotun silmukan yli. Tee langankierto, neulo 1o ja nosta taas silmukka ja lk viimeksi neulotun silmukan yli. Jatka, kunnes silmukat loppuvat.

Tein itse reikäkerrokset aina raidan viimeisellä oikean puolen kerroksella, mutta kuka estää tekemästä esimerkiksi kahdella värillä huivia niin, että toisella värillä tekee pelkästään reikäkerroksia. Tai vaikka täysin epäsäännöllisesti. Tai.. Mielikuvitus on rajana :)

Ohje on tarkoituksella melko suuripiirteinen, mutta toivon, että siitä saa selvää. Jos on jotain kysyttävää tai tarkennusehdotuksia, niin otan mielelläni vastaan! 

(Ja heti pääsin korjaamaan itseäni, unohdin koko päättelyn :D Lahopää... )

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen?




Nytpäs pahan lykkäs! Nimittäin Hanna kommammaa-blogista. Tällä huimalla 9,5kk kokemuksella pitäisi nyt hieman pohtia omaa roolia vanhempana, äitinä. Haasteessa vastataan kysymyksiin ja laitetaan haastetta eteenpäin. Voipi olla, ettei mulla ole kaikkiin kysymyksiin vastaustakaan, mutta ainahan asioita voi miettiä. 

Minkälainen äiti olet? 
Aika pehmo. Rakastava ja suojeleva tietenkin, mutta viime aikoina oon huomannut kyllä napanuoran venymistä huomattavasti ja esim hoitoon antaminen ei tunnu niin pahalta ajatukselta kuin  vaikkapa pari kk sitten. Mielestäni se on ihan hyvä asia. Oon imettänyt lapsentahtisesti tähän päivään asti ja koska W ei tuttipullosta ymmärrä hölkäsen pöläystä, niin sekin on asettanut omat rajoitteensa mahdollisiin hoitojuttuihin. Oon nyt alkanut ymmärtämään erilaisia itkuja (joka paikassa kyllä toitotettiin, että kyllä sitä jo ihan pienenkin  vauvan vanhemmat tunnistavat itkut, mutta mä en tainnut kuulua niihin) ja osaan sitten reagoida niihin eri tavoin. Kiukku- tai oikeammin tekoitku on nyt tullut kuvioihin myös. 

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti kuvittelit olevasi ennen lapsia?
Eipä juurikaan. Mulla ei kauheasti ollut ennakko-odotuksia ihan juuri sen takia, kun en yhtään osannut kuvitella miten toimin erilaisissa tilanteissa - puhumattakaan siitä, että oisin tiennyt millaisia tilanteita tulee eteen. Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen annoin asioiden mennä aikalailla omalla painollaan enkä juurikaan tehnyt ennakkoon mitään oletuksia tai suurempia päätöksiä asioista. Kun yhtään ei voinut tietää mimmoinen tyyppi sieltä syntyy, niin vaikea se on etenkään esikoista odottaessa yhtään tietää mitä tulee itse tekemään ja mitkä jutut kokee hyviksi. Ehkä ainoa ennakkoon "päätetty" asia oli imettäminen ja siihen panostaminen. Ja se on kyllä toteutunut niinkuin "suunnittelin". 

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin varmaan vähän hellittää ton suojeluvaiston kanssa ja löysyttää napanuoraa ;) Tosin siihen suuntaan ollaan menossa aikalailla hyvää vauhtia ihan itsekseenkin. Voisin myös olla jämäkämpi kieltämään asioita.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Onkohan tää joku kompakysymys... No, viime aikoina oon ainakin huomannut, että en reagoi säikähdyksellä enää jokaiseen pään kolaukseen (jotka muuten on melko vähissä muutenkin), koska W selvästi säikähtää ennemmin mun (tai muun aikuisen) säikähdystä kuin itse kolausta. Toki sitten, jos oikeasti sattuu, niin sitten on eri asia. 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
No ei.. Meillä ei ole suojia pistorasioissa ja tuskin tuleekaan. Tällä hetkellä ne ovat toki kiinnostavia, mutta uskon siihen, että kun tarpeeksi monta kertaa kieltää, niin uskoo. Jotkut asiat yksinkertaisesti on kiellettyjä, oli niitä näkyvillä tai ei. Toistaiseksi en aio myöskään mitään lukkoja kehitellä kaappeihin tai laatikoihin. Eri asia sitten, jos W isompana häärää yksinään, kun vaikka itse vielä nukutaan ja jos on turhan mielenkiintoista. Olen kyllä varovainen, mutta joku tolkku siinäkin pitää (kai) olla. Annan kyllä kiipeillä nytkin sen mitä kiipeilee, mutta muistutan varovaisuudesta ja oon itse vieressä ottamassa kopin, jos ei sujukaan. W on vasta 9,5kk, joten en tähän asiaan kyllä kauheasti osaa sanoa.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
 Mmm.. ei meillä vielä ajankohtainen asia, mutta luultavasti en heittäydy maahan kuitenkaan itse. Todennäköisesti keskustellaan aiheesta ja unohdetaan esim viikkorahat/karkkipäivä tms, jos käytös ei lopu. W ei pahemmin ole kaupassa vielä huutanut, mutta tiedän, että itse vaivaannun muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista. Todennäköisesti sitä pitää vain kestää. 

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Ei vielä ajankohtaista.. Itse herkutellaan kyllä, mutta todennäköisesti tullaan kehittämään joku karkkipäivä joskus hamassa tulevaisuudessa.. En tiedä vielä :D

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On ja ei. W on itse säätänyt yö/päivä -rytminsä. Ruoka-ajoista pidän kiinni suunnilleen puolen tunnin tarkkuudella, mutta esim päiväuniajat tuntuu seilaavan aina vähän miten sattuu. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että W on aina ollut huono nukkumaan, eikä koskaan oo oikeastaan sen kummempia päiväunirytmejä saatu aikaiseksi. Jos jokin keino on toiminut yhdellä kerralla, voi olla varma ettei se toimi seuraavalla kerralla. W ei myöskään nuku yksin päivällä (tervetuloa vain kokeilemaan) kotona (autossa ja rattaissa kyllä), joten hieman säätöä senkin kanssa. Nyt ollaan siirtymässä selvästi yksiin päiväuniin, joten se asettaa myös hieman haasteita tähän hommaan. Rytmi on hyvä olla olemassa, mutta tiettyä liikkumavaraa siinäkin on oltava. 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Jaa.. Toivon, että olen ollut oikeudenmukainen, rakastava ja toivon W:n ymmärtävän jossain vaiheessa, että rajat on rakkautta. Eihän sitä lapsena/nuorena vielä ymmärrä, myöhemmin sitten kylläkin. Suurempia kuvitelmia en vielä osaa kehitellä, kun tässä vasta ollaan ihan lähtökuopissa kuitenkin. 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Jaa-a, en tietääkseni vielä mitään :D

Ulkoiletteko päivittäin?
Ei, joskus ollaan ihan sisälläkin koko päivä. Esim jos sataa kovin paljon, niin sumplitaan koirien ulkoilutukset miehen kanssa niin, että mun ei oo ihan pakko lähteä niiden kanssa päivällä ulos.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Ei vielä ajankohtaista.. 

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Mm, no siis. Positiiviset tunteet tottakai, hymyt, nauru, sanallisesti myös. Negatiiviset tunteetkin pyrin sanomaan sanallisesti, jos vaikka joku juttu harmittaa, niin sanon sen ääneen. Ja toki jos on surullinen, niin silloin on surullinen. En oikein tiedä.. Mielelläni en kuitenkaan holtittomasti ala nyyhkimään lapseni nähden, mutta melko harvassa on ne tilanteet muutenkin. 



♥ Haasteen laitan eteenpäin Silmukan saalistajalle ja Pieni ihana -blogin Jutalle 

torstai 2. huhtikuuta 2015

Kuulumisia, 9,5kk



Blogin päivittely on hieman hitaanlaista, kun on tuo pieni piipertäjä menossa mukana :) Kirjoitellaanpas siis hieman vaikka meidän kuulumisia taas vaihteeksi. 

W:lla on ikää 9,5kk ja vauhti on huima. Ekojen kuukausien itkuisuus on poistunut ja tilalle tullut nauravainen ja iloinen poju! Joka paikkaan pääsee ja niihin myös mennään. Ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen (vaikka monet uskoivatkin sen jäävän tällä vauhtihirmulla väliin) ja jaloilleen nousee mm. housunpunttia vasten. Nykyään pään kopsauttelutkin ovat melko harvinaisia, lähinnä todella väsyneenä on tasapaino sen verran huono, että saattaa horjahtaa ja kellahtaa kumoon. 

Hampaita on tullut kaksi, keskelle alas. Siihen viereen on ehkä mahdollisesti tuloillaan lisää. 

Kirjojen lukeminen (lue: sivujen kääntäminen) on hirmu hauskaa puuhaa, samoin pussailu! Pusuja saa niin eläimet, ihmiset kuin edellä mainitut kirjatkin. 

Unirytmi on vaihtunut. Aiemmin kun W oli valmista kauraa yöunille jo klo 18, niin nyt on jo monta iltaa mennyt klo 20 asti yöunille meno. Hurjaa, sanoisinko. Kesäaikaan siirtyminen toki vaikutti tunnilla. Rytmin muutoksen takia myös aamut on myöhentyneet, eikä meillä keitellä kahvia enää viideltä aamuyöllä. Nyt kahtena aamuna on noustu vasta 07:30, mikä tuntuu ihan utopistiselta! Ainakaan ennen kuutta ei olla noustu hetkeen. Parhaiten nukkuu meidän välissä, vaikka nyt iltaisin omaan sänkyyn nukutetaankin. 

Pahin vierastaminen on loppunut ja tilalle tullut vain jonkinasteinen varauksellisuus, mikä ei omasta mielestäni suinkaan ole huono asia. Eihän nyt kaikkien kanssa ole pakko kaveerata ;) 

Kaikenkaikkiaan elämä on mallillaan ja vauva-arjen ehkä isoimmat myllerrykset alkavat olemaan jo vähän takana päin. Eihän tässä 1v-synttäreihinkään enää kauaa ole! Täytyykin varmaan alkaa jo suunnittelemaan jonkinlaista koristeiden tekemistä, jos vaikka kerrankin laittais kodin oikeasti juhlakuntoon. Vinkkejä siis otetaan vastaan, viirejä tai paperisia palloja voisin ehkä kuvitella tekeväni :) 

Käsitöitä on valmistumassa, mutta kun niiden tekeminen on välillä hieman hidasta... ;) Tulossa on kuitenkin, Instagramista löytyy aktiivisempaa päivitystä niihinkin. 

Iloista pääsiäistä!