sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Virkkauslankaa




Edellisessä postauksessa mainitsin saaneeni sinisen virkkauslangan kummitädiltäni. Jätin hänelle hautumaan vielä nämä kaksi ihanuutta. Nyt kuitenkin virkkausprojektistani innostuneena kysyin, josko saisin sittenkin ne kaksi jäljellä olevaa kerää, jos ovat joutilaina. Ja sainhan minä! 

Herkulliset  värit! Harkinnassa on vielä, käytänkö näitä Sophie's Universe -projektiini vai teenkö vain sinisellä niin pitkälle kuin riittää. Näitä kahta yhdistelemällä syntyisi jo vaikka mitä ihanaa. 

Pitsiliinaohjeita otan vastaan, jos jollakulla on joku kiva mielessä!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sophie's Universe cal 2015




Muutaman kaverin projekteista innostuneena aloitin minäkin oman Sophie's Universen. Sain kummitädiltäni  tuossa talvella (vai olikohan se jo syksyllä...) virkkauslankaa, joka on odottanut sopivaa innostusta, aikaa ja projektia. Tässäpä sellainen sitten on.

Tähän mennessä oon tehnyt kerrokset 1-24. Teen tosiaankin ohuesta virkkauslangasta puikolla 1,5mm. Saas nähdä mimmoinen tästä syntyy. Oikeastihan ohjeesta tulee peitto. Tästä ei kylläkään, kun jää pienemmäksi. 

Ajattelin ensin, että ei ole yhtään kiva tehdä noin pienellä koukulla ja ohuella langalla, mutta  väärässäpä olin. Tällaisen virkkaaminen on ihanaa vaihtelua sukkien ja huivien neulomiselle. Muutamia huivi-ideoitakin on korvan takana, mutta langat uupuu (ja samoin rahat niihin lankoihin :D ). Oon suunnitellut myös, josko uskaltaisin aloittaa jonkin kivan neuleen neulomisen.. Vaan enpä ole vielä senkään suhteen edennyt ajatusta pidemmälle. Syssymmällä sitten! 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Broken seed stich -sukat, vihdoin!





Kauan siinä menikin, mutta sainpas pääteltyä ja kuvattua nää broken seed stich -sukkani. Tuun aina hieman jälkijunassa näissä trendeissä, kauankohan näitäkin sukkia on pyörinyt blogeissa ympäri maailman.. 

Varpaista varteen tein yhtä aikaa pyöröpuikoilla. Lankana Gjestal Maija. Täytyypä vain sanoa, ettei ennen oo niin montaa solmua Maija-lankoihin sattunut kuin näissä. Sekä yksivärisessä että kirjavassa langassa oli solmuja ihan riittävästi, enkä edes koko keriä käyttänyt. No, sukat jäävät mahdollisesti omaan käyttöön, niin ei tarvitse solmuisia sukkia jaella sukulaisille. 

Tekniikka oli tosi helppo ja valmista tuli muutamassa illassa. Tosiaan vain tämä kuvauspuoli jäi odottamaan itseään, mutta nyt on sekin tehty. 

Seuraavat broken seedit on jo tulossa.. Vaihteeksi Gjestalin Janne -langasta. Erilaiselta näyttää neulos paksummalla langalla, mutta hauskat niistäkin tulee.

/// Ja mitähän ihmettä mun kuvanlaadulle on yhtäkkiä käynyt?! "¤&#&%# sentään. Kirjoitustilassa näyttää priimalta, mutta julkaistuna yhtä mössöä.... 

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Virkattuja tuttinauhoja




Tässä yhtenä päivänä kaivelin lankajemmojani ja löysin sieltä tuttinauhatarvikkeita. Satuinpa löytämään myös kivoja lankoja, joten ei muuta kuin tuttinauhaa koukulle. Melko nopeasti valmistuivat. Näitäpä on nyt sitten hyvä jaella ja myydä tutuille :) 

Ostin tuttinauhatarvikkeet reilu vuosi sitten Nappikauppa Punahilkasta.  Oli tarkoitus ommella niihin kivoja nauhoja, mutta koska ompelukone ja minä ei oikein tulla toimeen keskenämme, niin ne vähän jäi. Vaan sainpa sittenkin tuttinauhoja! Tosin meidän poika ei sitä tuttia syö, eli tarpeettomia ovat meidän huushollissa. 

Ps. Tervetuloa te uudet lukijat! 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Imetysasiaa

Äiti yrittää -blogissa kirjoittaja haastoi muita imettäviä bloggaajia kertomaan imetyksestään ja imetykseen liittyvistä ajatuksista. 
"Imetys - Kolmen kauppa Facebook-ryhmä on herättänyt keskustelua asiasta, joka on itseasiassa maailman luonnollisin asia. Miksi se sitten herättää niin kovasti mielipiteitä ja jotkut kehtaavat verrata sitä jopa ulostamiseen tai seksiin! Haloo. Täytyy olla päässä vikaa, jos tuollaisia mielleyhtymiä tulee.Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi aiheesta ja päätin kantaa korteni kekoon aiheesta."

En voinut mitenkään olla lähtemättä mukaan, joten tässäpä tätä tissiasiaa nyt tulee.


Ennen raskautta olin jo visusti päättänyt imettää. Ihan vain siksi, että tiesin äidinmaidon olevan maailman parasta ravintoa lapselleni. Hain netistä imetystietoa ja mietin, että tuleepahan sittenkin käyttöä näillekin ulokkeille. En alkuraskaudessa -tai vielä keskivaiheillakaan- pahemmin jännittänyt tai stressannut imetystä tai siihen liittyviä asioita. 

Kun selvisi, että poika majailee perätilassa eikä suostunut kääntymään, aloin jännittämään synnytystä. Viikon verran pohdiskelin alatiesynnytyksen ja sektion välillä ja päädyin lopulta itsenikin yllätykseksi suunniteltuun sektioon. Sen jälkeen luin entistä enemmän imetykseen liittyviä asioita, koska sain kuulla, että (suunnitellun) sektion jälkeen imetys voi käynnistyä hitaammin kuin normaalisti käynnistyneen synnytyksen jälkeen. 

W kuitenkin päätti syntyä pari päivää ennen suunniteltua sektiota ja lääkärin maanitteluista huolimatta en lähtenyt alateitse synnyttämään, vaan sain kiireellisen sektion. Hyvä kuitenkin, että synnytys käynnistyi itse, koska siinä samalla kehoni alkoi tuottaa mm. imetyksen käynnistymiseen liittyviä hormoneja, joten imetyksen aloitus ei ehkä olisikaan niin vaikeaa.

Heräämöstä päästyäni sain heti pojan rinnalle harjoittelemaan imemistä ja maitoakin tuli jo jonkin verran. Aluksi ongelmana oli pojan nukahtaminen rinnalle. Heräteltiin sitten kutittelemalla jalkapohjista ja silittelemällä selästä. Jännitin kovasti, että imeekö se nyt ja tuleeko sieltä maitoa ja riittääkö se, onko tämä nyt hyvä asento ja olisko joku toinen asento hyvä. Sairaalassa sain aina kysyessäni tukea imetykseen, mutta ei sitä mitenkään tuputettu. Koska W nukahteli helposti rinnalle, lypsin sairaalassa käsin maitoa lusikkaan ja siitä sitten syötettiin jonkin verran. 

Kotiin päästiin pian ja maito nousi. Huh sitä tunnetta! Imeminen sattui aina aluksi ekan puolen minuutin verran suunnilleen. Imuote oli kuitenkin jo sairaalassa hyväksi katsottu. Panostin imetykseen ja pidin W:a paljon rinnalla, nukuttiin perhepedissä (osittain myös oman toipumiseni kannalta, jatkuva sängystä nouseminen ei tuntunut hyvältä) ja alusta asti imetin lapsentahtisesti. Neuvolakäynnit jännittivät joka ikinen kerta, kun mietin, että onkohan se paino nyt noussut tarpeeksi, tuleeko minulta tarpeeksi maitoa ja riittäähän se nyt ihan varmasti tämän pienen miehen ravinnoksi. Riitti se. 

Jonkin  verran pumppailin pulloa varten ja muutamat kerrat W söi maitoani pullosta. Jossain vaiheessa pullo ei sitten enää kelvannutkaan. Ja onhan se nyt kätevää, kaksi maitokannua aina mukana, aina valmiina ja aina oikean lämpöistä maitoa. Me ei kovinkaan paljon olla liikuttu ulkosalla, mutta muutaman kerran on tullut imetettyä mm. pikaruokaravintolassa. Aluksi jollain tavalla arastelin sukulaistenkin nähden imettää, mutta aika nopeasti se ujous hälveni. Kyseessä on kuitenkin lapsen ruokailu, eikä kukaan -tietääkseni- katsele tissejäni. 

Usein kuulin, että "älä nyt vaan opeta sitä nukahtamaan rinnalle". No, näin nyt kuitenkin kävi, koska erittäin huonosti etenkin päivällä nukkuva lapsi oli yksinkertaisesti saatava nukahtamaan edes hetkeksi. Ja itsekin sain sitten samalla nukuttua päiväunia, kun toinen nukkui rinnassa kiinni. 

Tiheän imun kaudet herättivät toisinaan hieman ärtymystäkin, kun tuntui siltä, että mitään en saa tehdä, kun täytyy vaan istua sohvalla/maata sängyllä imettämässä. Kuitenkin ajattelin, että tällä on tarkoituksensa ja lopulta aina hyvillä mielin vietettiin pojan kanssa kahdestaan aikaa. Sillä sitähän se on. Imetys on niin paljon muutakin kuin ravinnonsaantia. Se on läheisyyttä, vuorovaikutusta. Se luo turvaa, rauhoittaa ja antaa sekä äidille, että lapselle onnistuessaan ihania hetkiä. W ei ole koskaan ymmärtänyt tutin päälle, joten senkin roolia olen tässä samalla suorittanut. 

W on nyt pian 11kk ja edelleen imetän. Öisinkin, vaikka neuvolan kanta kuulemma on, että yli 6kk lapsi ei tarvitse maitoa yöllä. Meillä se on kuitenkin edellä mainituista syistä niin tärkeää, ettei siitä ole vielä ollut tarvetta päästä eroon. En ole suunnitellut kuinka pitkään imetän, oletettavasti siihen saakka, kunnes W alkaa juomaan "oikeaa" maitoa juomaksi.