tiistai 16. helmikuuta 2016

Vaihteeksi virkkausta




Löysin jokin aika sitten netistä ohjeen, jossa pussi oli virkattu suoraan vetoketjuun. En nyt mistään tätä linkkiä enää löydä, mutta ilmeisesti ei ihan uusi keksintö ole kuitenkaan. Lähdin melkein heti kaivelemaan laatikoistani yhden vetoketjun ja lankaa. 

Ensin neulalla ja langalla tein suunnilleen yhden silmukan pituisia pistoja vetoketjuun ja niistä lankalenkeistä lähdin pussia virkkaamaan. Koko ajan tekovaiheessa mietin, että miksi ihmeessä en ole tätä ennen hoksannut! Äärettömän kätevä tapa virkata pussi. 

Pussistani tuli melko suuri, vetoketju on 20cm pitkä. Lankana Novita Miami, jota meni melko tarkkaan kaksi kerää. Pohjan virkkasin sisäpuolelta umpeen ja taitoin kulmista, jolloin sain tasaisen pohjan. Yläreunaan virkkasin hieman koristeellisempaa reunaa ja "laput" molempiin reunoihin, jotta vetoketju olisi kätevämpi vetää kiinni. Melko lötköhän virkattu pussi on, joskus voisi ehkä harkita puulevyä pohjaan? Eiköhän tälle jotain käyttöä keksi!

Kovasti kuumottelee nyt nettikauppojen pitsivetoketjut, josko tehtailisi pienen pussiarmeijan laatikkoon vuoden juhlia odottelemaan :) 

Oliko tekniikka jo tuttu?

^^^^^^
Muoks. Ohjehan tähän kätevään tapaan löytyi Mie ite -blogista ainakin! Käykää kurkkimassa :) Kiitos Tiina, kun vinkkasit, niin sain linkitettyä kunnian oikeaan osoitteeseen.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kerttu ja Veikka -huivit






Nyt täytyy tunnustaa, että tämän postauksen piti tulla ulos arkistosta jo syksyllä. Facebookin ompeluryhmässä ihastelin ommeltuja huiveja enkä millään ymmärtänyt miten sen päällikankaan saa siihen ihanasti ryppyyn, kuten monet tekee. Sieltä pongahti sitten yksi ihminen, joka kertoi myyvänsä itse tekemäänsä kaavaa juuri sellaisiin huiveihin. Kaavaa on kahta kokoa ja materiaaleina voi olla lähes mikä tahansa. 

Kaikista parhaiten onnistui vauva-koon huivi, jossa alla vaaleansininen fleece ja päällä tähtitrikoo. Harmi, ettei W ole enää vauvakokoa, mutta ehkä saan joskus lahjoitettua huivin jollekin. Valkoisessa huivissa kokeilin pohjalle puuvillakangasta ja päälle fleeceä, yllättävän kivasti onnistui niinkin! Fleece pitää napakasti kaulaa lämmittävän muotonsa päällikankaana. 

Kun syksyllä kävin äidilläni, huristelin saumurilla W:n ollessa päiväunilla. Ommel nyt ei ole lähelläkään täydellistä ja korjasinkin muutamaa kohtaa ihan urakalla. Kuitenkin W:n kaulaan tulevat ja sinänsä ei haittaa yhtään, vaikka olisivatkin hieman suttuisen näköisiä. Näissä isommissa on pohjalla fleece ja päällä trikoo. Sokerikallot tosin ovat sen verran tyttömäisiä, että päätynevät joskus jollekin lahjaksi. Yksi huivi kuvista puuttuukin, koska se on W:lla ahkerassa käytössä ja hänen piti kaivaa omansa esille, kun huomasi minun kuvaavan näitä.

Neppareiden kiinnittäminen olikin sitten jännää puuhaa. Ihan hyvin sekin onnistui ja ainakin yhdessä käytössä olevassa huivissa on nepparit pysyneet kiinni, vaikka minulla ei ollutkaan tukikangasta laittaa sinne alle. 

Huivin malli on kivan simppeli, menee moneen tarpeeseen. Hieman ehkä kaipaisin talvikeleille niskaa peittävää huivia, mutta nämä nyt menevät pikkuvauvoilla ihan kuolalappuinakin jopa. Talvella meillä on kaulurit käytössä, joskus kauppa- tai kyläreissuille laitetaan huivi kaulaan toppatakin kaveriksi, jos autolla mennään, kun silloin ei niin kylmäkään tule. 


Jos kiinnostuit kaavasta, ota yhteyttä sähköpostitse: kerttujaveikka@gmail.com


torstai 11. helmikuuta 2016

Pipo kahdella tupsulla



Lumi tuli, lumi suli. 

Ei paljon ole enää valkoista jäljellä ulkona. Me täällä yskitään W:n kanssa kilpaa kotona, tauti on onneksi taittumassa hyvää vauhtia. Pojalla riittää virtaa kuin pienessä kylässä, vaikka nenä vuotaakin. Minulla taas ei juuri ole enää kuin vähän yskää, jaksaminenkin on parantunut huimasti ainakin siitä päätellen, että alan kiinnittämään huomiota kotona kaikkeen siivousta vaativaan ja muihin epäkohtiin. Mies alkoi eilen valittamaan kurkkukipua ja palelua, joten taitaa olla hänelle tauti tulossa seuraavaksi. Harmillista, sillä olisin halunnut lähteä jo johonkin sukuloimaan tai muuten ulos, kun alkaa päätä kiristelemään siihen malliin, että kaipaa jotain tekemistä.

Sain kuvattua nyt kuitenkinW:n uuden pipon. 

Lanka: Novita 7Veljestä Aapo
Puikot 3,5mm pyöröt
Tekniikkana magic loop

Loin 82s kaksinkertaisella langalla ja neuloin 1o, 1n -joustinta melkein 10cm. Sen jälkeen aloin raidoittamaan 2krs:n raidoilla. Minulla on vielä äidiltäni lainassa Novitan tupsukehikot, joista pienimmällä pyörittelin kaksi tupsua päälaelle. 

Hyvin toimii pipo, pysyy päässä. Tupsut ovat tarpeeksi pienet, jotta hupun saa sateisella ilmalla päähän ja ne eivät ole tiellä tai paina. 

Mitähän seuraavaksi neuloisin.. Pöllölapaset taitaa päästä purkuun.. Jos kokeilisin vaikka ihan peruslapasia, ellen sitten keksi netistä jotain kivaa ja simppeliä kirjoneulelapasten ohjetta. Vinkkejä otetaan vastaan! 

Nyt jään kuuntelemaan pannuhuoneesta kaikuvia porausääniä ja odottelemaan pikkumiehen heräämistä päiväunilta, johon ei noista porausäänistä päätellen kovin kauan mene..

tiistai 9. helmikuuta 2016

Mitä kuuluu?




Tiistaihuomenta kaikille! Mitä kuuluu?

Hieman tunnelmakuvia viime viikolla aloitetusta piposta. Pipo oli tarkoitus saada W:n päähän ja siinä onnistuinkin. Jopa niin hyvin, että valmis pipo on käytössä koko ajan, nytkin päiväkodissa mukana, joten valmiista ei vielä ole kuvia. Vähän aikaa joudutte vielä siis odottelemaan.

Viime viikonloppuna puikot ei pysyneet kädessä ollenkaan. Syynä oli kuumetauti, joka iski sekä W:lle että minulle. Molemmilla kuume kesti 2vrk ja nyt jäljellä on ikävä yskä, niinkuin kuulemma ainakin tsiljoonalla muullakin lapsella ja aikuisella. W oli jo eilen päiväkodissa, kun alla oli kaksi kuumeetonta päivää ja virtaa riitti kuin pienessä kylässä. 

Eilen W oli myös ensimmäistä kertaa päiväunienkin ajan tarhassa. Oli mennyt hyvin. Aamupäivällä olivat käyneet ulkona kävelemässä läheisessä metsässä. Minä kotona tietenkin työpaikkailmoituksia selatessani panikoin, että miten ne nyt pärjää ja voi että ja oi voi. Lähti nimittäin itkien kotoa ja perillä oli sitten suuttuneena tepastellut omaan ryhmään, isänsä heippa-toivotuksille oli huutanut "Ei!". Noh, hyvin oli siis kuitenkin mennyt ja tänään voin itse olla (ehkä) rauhallisemmalla mielellä ja saada asioita hoidettua, joita W:n kanssa ei pysty hoitamaan :) Ehkä neulonkin, olis yhdet jo valmiiksi epäonnistuneet pöllölapaset tulossa ainakin. Se epäonnistuminen ei kuitenkaan haittaa, jos kädessä pysyvät, koska omaan käteen ne tulevat kuitenkin. Saapa nähdä :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Villasukat W:lle



Enpä ole hetkeen saanut mitään näin nopeasti valmiiksi! Muutamassa päivässä sain valmiiksi pienet sukat pienelle miehelle. Ja silti sukista tuli liian suuret. Vaan onneksi lasten jalat tuppaavat kasvamaan kyllä, joten eiköhän nää käyttöön vielä pääse. Viimeistään ensi talvena, jos ei enää tänä talvena. 

Lanka: Novita 7Veljestä Aapo
Puikot: 3,5mm pyöröt
Tekniikka: magic loop

Sovittajana sai toimia nalle, sillä pojan jalat vipeltävät tällä hetkellä päiväkodin lattialla! Kyllä, meillä alkoi tänään päiväkotielämä. Näin alkuun W on hoidossa vain ma, ti ja pe, kunnes saan töitä. Sen jälkeen sitten kokopäiväisenä jatkuu hoito. Harmillisesti päiväkoti sijaitsee melko kaukana, Julkisilla matkaan menee reilu 30 minuuttia, mutta onneksi päiväkoti vaikuttaa kivalta. Tänään aamulla sain jo laiteltua taas hakemuksia ja ilmottauduttua työkkäriin ja muita sellaisia juoksevia asioita hoidettua. Isänsä vei W:n hoitoon ja kuulemma reippaasti sinne jäi, hoitajan syliin, eikä itkua tullut :) Kieltämättä en malta odottaa, että haen pojan kotiin. 

Käsityörintamalla on monta rautaa tulessa ja toivottavasti saisin hieman reipastuttua tämän bloginkin kanssa taas. Muutamia ideoita on korvan takana, josko saisin ne myös toteutettua aikanaan. 

Ihanaa helmikuun alkua kaikille!