"Olet muuttunut."


Tämä teksti on loistava. Kertoo suoraan mun elämästä reilu puolitoista vuotta sitten. Koin ahaa-elämyksen ja suorastaan valaistumisen; mun ei tarvitse elää muiden odotusten mukaan. Mä voin ihan itse elää juuri niinkuin haluan. Voin tehdä juuri niitä asioita, joita haluan ja joista pidän. Minä itse olen vastuussa omasta elämästäni ja jos en viihdy elämässäni, voin itse tehdä asioille jotain.

Yksi elämän osa-alue, jossa tämä asia ilmeni ehkä selkeimmin, oli ystävät. Tai "ystävät". Kaverisuhteesta pitäisi saada voimaa ja energiaa. Ainakin pääsääntöisesti. Mikä se sellainen kaverisuhde on, joka vain kuluttaa mun omia voimavaroja. Ei sellaisia kavereita tarvitse kukaan.

Kuulin monelta ihmiseltä lauseen; "Sä oot muuttunu." Ja otin sen kohteliaisuutena! Tiedostin itsekin, että olen muuttumassa/muuttunut. Askel lähempänä sitä, millainen haluan olla. Osa kavereista, tutuista ja perheenjäsenistä sanoi tuon lauseen positiiviseen sävyyn, osa ei. Elämäni tärkeimmät ihmiset olivat niitä, jotka sanoivat sen olevan positiivinen asia. Ne, joiden mielestä asiassa oli negatiivista, katosivat "yllättäen" elämästäni.

Suosittelen elämään niin, että kuulette tuon lauseen. Vaikkakin se tarkoittaa joidenkin ihmisten poistumista elämästänne. Kuulin olevani k-pää, idiootti, tyhmä ja vaikka mitä, koska en enää elänytkään vain muille. Aloin elämään myös itselleni ja pyrkimään terveeseen itsekkyyteen. Onnistuin :)

Kommentit

  1. Hieno teksti, samasta aiheesta mistä ollaan jo aikaisemmin mun blogissa keskusteltu.

    Ne ihmiset ja läheiset, jotka antavat sun arvostaa itseäsi ja kunnioittavat sua, varmasti pysyvät elämässäsi. Tuossa sun prosessissahan tuli hyvin todistettua, ketsä sitten päätti häippästä ja ketkä jäädä sun elämään.

    Sä olet ainoa, joka voi elää sun omaa elämää, joten kannattaa rakentaa siitä mahdollisimman hyvä, eiks vaan?

    Ja jo pelkästään toi sun ammatinvalinta...se jos mikä imee ihmisestä kaiken jos vaan antaa siihen luvan. Mutta parhaimmillaan myös tietty antaa paljon.

    Kivaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä jäin fundeeraamaan sitä meijän pientä keskustelun alkua siellä sun blogissa ja sitten törmäsin tuohon kuvaan Fb:ssa :) Jotenkin tuntu, et pakko kirjottaa aiheesta jotain!

      Ja todellakin, omasta elämästä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä :) Toki siihen kuuluu myös virheiden tekemiset, kantapään kautta oppii ehkä kivuliaimmin, mutta myös parhaiten. Sitä mukaa kun elämänkokemusta tulee lisää, tulee myös tietoa siitä, että mihin suuntaan elämää kannattaisi viedä (:

      Mustahan tulee siis sairaanhoitaja. Ja vaikka silloin luulin keksineeni sen ammatin ihan itse, olen nyttemmin hoksannut, että ympäristön painostus ja halu tehdä vaikutus omaan äitiin olivat siinä taustalla. Olin nimittäin sairaalassa töissä silloin. Nyt en enää tiedä haluanko tehdä niitä hommia, mutta aika näyttää :) Paperit ainakin haluan sieltä ulos :D

      Ihanaa viikonloppua sullekin! :)

      Poista

Lähetä kommentti