sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Määräkö korvaa laadun? En usko.

Mä oon joskus ennenkin kertonut täällä ystävyyssuhteista ja "ystävyyssuhteista". Se oli joskus ihan blogin alkutaipaleella.

Tää aihe nyt jotenkin tuli taas ajankohtaiseksi, kun vanha luokkakaverini yritti saada mua muuttumaan, tekemään asioita, joita en halua. Ja painosti ja suuttui. 

Kun erosin edellisestä pitkästä suhteesta, koin ihan mielettömän kasvun ihmisenä. Päätin, etten halua enää olla kynnysmattona tai joutua sellaiseksi. Sellainen nimittäin olin silloin sekä parisuhteessa että ystävyyssuhteissa. Yhtäkkiä jotenkin vain ymmärsin, miten väärin se oli. Se oli väärin paitsi muita kohtaan, ennenkaikkea mua itseäni kohtaan. 

Päätin olla kaveeraamatta niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole hyvä olla. Miksi mun pitäis kaveerata ihmisten kanssa, joiden kanssa en voi olla oma itseni, jotka eivät kunnioita mua ja mun mielipiteitä. Aivan, mun ei tarvitse. Tottakai erilaisia ihmisiä täytyy sietää. Mä oon sitä mieltä, että kaikkien kanssa voi ja joskus pitääkin tulla toimeen. Esimerkiksi työpaikalla. Mutta kaikkien kanssa mun ei tarvitse olla kaveri. 

Omien juttujen arvostus nousi myös kohisten. Jos mä nautin käsitöiden tekemisestä, niin mähän teen niitä. Jos mua ei kiinnosta ryypätä ja juosta baareissa, ni mähän en sitä tee. Mä en oo koskaan ollut mikään bilettäjä, mutta tän kasvun jälkeen oon ollut äärettömän hyvillä mielin, koska mun ei ihan oikeasti tarvitsekaan olla!

Jos ihmiset eivät halua kaveerata mun kanssa enää, koska ajattelen nykyään myös itseäni, niin sitten voivat olla kaveeraamatta. Mä totaalisesti kyllästyin muiden pillin mukaan hyppimiseen. Oon saanut muutamaltakin taholta kuulla, kuinka itsekäs mä olen. Kun en olekaan enää joka kerta valmis lähtemään millon mihinkin. 

Oon oppinut viihtymään yksikseni. Itseasiassa viihdyn omassa seurassani ihan uskomattoman hyvin. Tykkään itsestäni. 

Mun nykyinen mies oli tän kasvun aikana jo kuvioissa. Oon periaatteessa sitä mieltä, että täytyy olla oikeasti sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään ennekuin voi rakastaa toista. Mun mies kuitenkin antoi mulle tilaa. Mä sain ihan rauhassa olla just sellanen ku haluan. Ja tehdä asioita, joita haluan. Sain tarvittaessa tukea, mutta mies ei painostanut mua mihinkään suuntaan. Ei missään vaiheessa. 

Nyt muutoksen jälkeen mä tiedän kuka olen, missä seurassa haluan olla, minkälaisesta tekemisestä mä tykkään, mistä asioista nautin elämässä ja kenen kanssa haluan olla. 

Kukaan ei voi muuttaa mua, paitsi minä itse. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Mä en elä sen takia, että miellytän kaikkia. Jos yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. 

Kaikista tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet matkassa, muutama uusikin ihana tuttavuus on tullut. Ne tärkeimmät ihmiset ymmärtävät mua, luottavat muhun ja mikä tärkeintä, eivät pakota mua tekemään asioita, jotka eivät ole mua. Ja sama pätee toisinpäin. 

Ja ei, mä en ole täysin muuttunut. Mä oon edelleen se sama ihminen, kuin olen tähänkin asti ollut. Nykyään mun prioriteetit ovat vain vähän eri järjestyksessä. Ja nyt musta tuntuu, että ne ovat oikeassa järjestyksessä :)

Kiitos.

4 ihanaa kommenttia:

  1. Hienoa, että oot uskaltanut etsiä ja löytää itsesi :) Joskus ystävyyssuhteet voi olla hankalia ja jopa kuluttavia... Itsekin jouduin aikanaan "jättämään" silloisen parhaan ystäväni, kun en vain kestänyt olla likasankona yhtään pidempään (vaikka oli vikaa varmasti itsessäkin). Aikuisena sitä oppii arvostamaan sitä, että ystäville voi sanoa myös "ei" ilman, että nämä loukkaantuvat tai suuttuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin :)

      Mä oon myös sitä mieltä, että vikaa oli myös itsessäni. Olinhan päästänyt itseni siihen tilanteeseen, ovimatoksi. Mutta todellakin tuo "ei":n sanominen ilman syyllistämistä, painostamista, loukkaantumista ja suuttumista on aika mahtavaa :)

      Poista
  2. Eksyin tänne blogiin blogin blogin blogin kautta... Ja en turhaan, aivan mieletön juttu! Tuli tosi hyvä mieli tätä lukiessa, tuli ajatelleeksi kaikenlaista, siis tää pisti ajattelemaan. Upeeta, että joku kirjottaa näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiva kun löysit, tervetuloa! Ja kiva, että pisti ajattelemaan :) Joskus päästä irtoaa joku tulppa ja silloin tulee tällaisia tekstejä.. Joskus enemmän ja joskus vähemmän :)

      Poista