Ajatuksia odotuksesta; osa 1

Minulta toivottiin/pyydettiin postausta raskaudesta ja sen tuomista ajatuksista. Hetken mietittyäni ajattelin, että se voi olla ihan hyväkin ajatus, sillä en ole mihinkään jäsennellyt näitä ajatuksiani kovin selvästi. Esikoista odotellaan.

Aloitetaan ensimmäisessä osassa vaikka ihan fyysisillä jutuilla.



Vointi oli alussa hyvinkin normaali. Jotain viitteitä raskaudesta oli, mutta en tiedä miksi edes kiinnitin niihin huomiota, kun en uskonut raskauden mahdollisuuteen ylipäätään. 

 Pahoinvointi oli pahimmillaan viikoilla 6-8, mutta vielä viikolla 10 jouduin kerran oksentamaan. Pahoinvointi oli kummallista. Mä en oo sitten leikki-iän sairastanut mitään oksennus- tai vatsatautia, joten mä en ihan oikeasti tiennyt millaista on voida pahoin. Mä en myöskään käytä alkoholia siinä määrin, että voisin verrata raskauspahoinvointia krapulaan, niinkuin jotkut tekevät. Mulle ei tullut sitä kuuluisaa alkuraskauden väsymystä paria päivää lukuunottamatta, ja silloinkin luulen sen johtuneen siitä, että lopetin kahvinjuonnin. Mutta raskauspahoinvointi helpottui makuulla. Söin paljon klementiinejä (syksy on muuten klementiinien kulta-aikaa!) ja join jäävettä. Lämmin ruoka etoi pahasti, enkä vieläkään (rv25) syö juurikaan punaista lihaa, koska ajatuskin tekee pahaa. Possun lihasta saan myös vatsani sekaisin. Alkuraskaudessa laihduin jonkin verran, johtuen tästä hedelmäpainotteisesta ruokavaliostani. Proteiinipatukoita ja rahkoja mussutin myös, koska halusin jostain saada myös proteiinia kehooni.



Pahoinvointi loppui vähitellen rv13 mennessä. Hyvinvointipäivät vain lisääntyivät ja aloin tuntemaan myös nälkää. Se olikin melko veikeä tunne pitkästä aikaa! Aiemmin ajatuskin ruoasta sai pahan olon, nyt syömättömyys tuntui lisäävän pahoinvointia. Söin paljon pakastekeittoja, koska ne oli helppo tehdä. Ruoanlaitto ei maistunut, paistuva liha etoi. Hiljalleen alkoi lämminkin ruoka maistumaan. 

Kahvin juominen loppui melko aikaisessa vaiheessa, pahoinvoinnin ilmaannuttua. Minä, entinen kahvikissa, en pystynyt juomaan kahvia. Aluksi ajattelin, että tottakai pystyn juomaan kahvia, mutta niin vain yllättäen en enää pystynytkään :D Ennen raskautta join mielettömät määrät kahvia ja olisin kuvitellut kärsiväni jonkinlaisista vieroitusoireista, vaan ei. Kolmena päivänä piti ottaa päiväunet (aamupäivällä jo), mutta sen jälkeen ei mitään oireita kofeiinittomuudesta. 

Närästyksen sain myös kaverikseni alkuraskaudessa, mutta se hoitui Samarinilla.



Kaikenkaikkiaan pahoinvoinnin loputtua oli kummallista aikaa, kun tiesin olevani raskaana, mutta musta ei tuntunut siltä. Nyt on alkanut tuntumaan jo siltä, että maha on edessä ja tiellä. Helposti tökkään mahani esim tuolin selkänojaan tai kaapin oveen. Kenkien laittaminen tuntuu välillä hankalalta ja toisinaan kävellessä vauva painaa joko rakkoa tai sitten oikealle nivuseen, jolloin kävely vähintäänkin hidastuu. Sekään ei tosin ole (vielä) jokapäiväistä. 

Vatsa on alkanut selvästi näkymään joskus puolen välin tietämillä. Ja sen jälkeen se onkin kasvanut vauhdilla. Hassua, että viitisen viikkoa sitten pystyin vaatteilla vielä peittämään tämän kummun :) Ensimmäiset selvät potkut tunsin 17+5, kun istuin tuolilla. Niistä ei voinut erehtyä. Siitä lähtien ne on voimistuneet. Nyt vauva potkii toisinaan niinkin lujaa, että tuntuu ihan pahalta. Se saattaa työntää itseään vatsanahkaa vasten, kuin yrittäis päästä siitä ulos. Hölmö :) Välillä täytyy pitää kädellä vastaan, ettei se nyt kovin lujaa yrittäis siitä läpi tulla, kun tuntuu häijyltä.

Jospa seuraavaan osaan laitettais vähän yleisiä ajatuksia raskaudesta yleensä.

Kommentit

  1. Kiva lukea, miten odotus on sujunut :) Muistan itsekin tuon keskiraskauden vaiheen kun raskautta ei oikeastaan tuntenut muusta kuin nälästä, ennen kuin potkut sitten alkoivat ja maha alkoi rajoittaa menoa. Teillä onkin varmaan aktiivinen tapaus siellä kun jo nyt pitää noin vauhdikkaita jumppatuokioita :) Onnea vielä, olen teidän puolesta tosi iloinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Joo, aktiiviselta tuntuu. :D Vaikka kyllä niitä rauhallisempiakin päiviä mahtuu mukaan, enkä mielestäni edes tunne liikkeitä kovin selvästi. Kädellä kokeillen tuntuu enemmän liikkeitä, ku mitä tunnen "sisäisesti" :D Mahtuuhan se vielä pyörimäänkin miten päin huvittaa, joten sekin tietty saa aikaan niitä rauhallisempia hetkiä, kun potkii johonkin muualle ku nahkaan :) Liikkeiksi tunnistin vasta ne, jotka kädelle tuntuivat :D

      Poista
    2. Sulla on varmaan istukka jotenki sillain, että osa niitä potkuja osuu siihen :) Mäkään en alkuun tuntenu oikealla puolen mahaa juurikaan liikkeitä kun istukka oli just siinä. Peppi harrasti ihan hirveästi kohdunsuun ryskäämistä ja se kyllä tuntu! :D Olinki jo aika aikasessa vaiheessa ihan toivottoman hidas käveleen ja vaapuin hassusti :P

      Poista
    3. Mulla on takaseinäistukka :) En yhtään tiedä miten päin tuo sitten tuolla majailee ja kauheesti vaikuttaa sekin, että onko tiukemmat housut vaiko housut, jotka meinaa pudota päältä :D Jos vatsaa vasten on jotain tiukemmin (vaikkapa se käsi), ni tunnen liikkeitäkin paremmin :) Eli joku mahanahkatunto-ongelma varmaan :D

      Poista
  2. Kivaa luettavaa!!!
    Muistan viime keväältä, että jauhelihan paistaminen pannulla oli ehdoton NO NO, niin ällöttävää se oli:)
    Ja mullakin oli istukka takaseinämässä, aikaisin tunsin potkut ja sen mylvimisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Toi jauheliha! :D Mies söi viime syksynä tosi paljon jauhelihaa, nyt syödään taas kanapainotteisemmin. Mutta se jauhelihan paistaminen oli ihan mahdotonta. Piti suojella nenää aika tarkkaan, ettei joutunut oksentamaan :) Ja ylipäätään lihan paistaminen, uunissa valmistettu ei kärynnyt niin pahasti :)

      Poista
  3. Kiva postaus! :) Mulla ois sulle haaste blogissani. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva, että päätit kirjoittaa raskaudesta! :) Hyvä, että olo helpottui alkuraskauden jälkeen :) Näitä postauksia lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäsit! :) Juu, kuten huomaat, tämä on osa 1 ;)

      Poista

Lähetä kommentti