maanantai 1. syyskuuta 2014

Haaste: Syötyjä sanoja

"Minä en koskaan..."
"En ikimaailmassa..."

Kuulostaako tutulta? ;)
Sain haasteen Silja Maarialta Mintunmustaa -blogista. Alunperin haaste on lähtenyt liikkeelle Syvältä -blogin Sannalta. Kaikkihan me joskus syömme sanamme. 



"En koskaan muuta Jokelaa (Tuusulassa) etelämmäksi. Enkä siis todellakaan ainakaan Helsinkiin." Vaan kuinkas sitten kävikään. Asuin Hyvinkäällä (pohjoisemmassa kuin Jokela!), tapasin sen ihanan miehen ja se asui Helsingissä ja sitten se kysyi, josko voisin muuttaa hänen luokseen. Hmm. Muutin. Ja tykkäsinkin! Alueena oli pahamaineinen Itä-Helsinki, josta en kuitenkaan itse osaa mitään pahaa sanaa sanoa. Niitä juoppojahan (ja narkkareita ja maahanmuuttajia ja.. ) on joka puolella.  Metrosta tuli kiva kaveri, kun meni siitä ihan läheltä. :) En mä edelleenkään halunnut (enkä halua) Helsingin keskustassa asua, mutta totesin, että Helsinki ei ole pelkästään betonia ja korkeita taloja ;) 

"En ikinä ota kissaa!" Enpä. Oikeastaan vähän hävettää myöntää, mutta eka kissa meille tuli oikeasti hetken mielijohteesta. Totesin, että kissat eivät välttämättä ole riiviöitä ja pahansuopia, vaan niitä voi myös kouluttaa. Sitten meillä oli reilun viikon päästä kissa. Oh my. :) 

Nyt matkin vähän Silja Maariaa, mutta (vaikken siis tosiaankaan ole millään tavalla suomen kielen asiantuntija, niin) en ois koskaan kuvitellut alkavani kirjoittaa ihan mitä sattuu. Siis lauseita ilman pilkkuja ja isoja alkukirjaimia. Pisteistä nyt sentään olen pitänyt kiinni, samoin kuin yhdyssanoista, koska ne nyt ois ehkä jo suurimpia syntejä.. Nautin äidinkielen tunneista aina koulussa ja vetelin loistavia arvosanoja kielioppikokeista. Mutta some saa ihmiset sekaisin - myös kirjoitustavoiltaan! Etenkin Facebookin chatissa tulee kirjoitettua ei-niin-hyvää suomea. Samoin irkissä harvemmin tulee käytettyä mitään oikeaa kieltä. Puhekieltä sinne vain suolletaan, mahdollisimman nopeasti tietenkin. 

Joskus esiteininä katselin vanhemmilla tytöillä olevia minihameita ja korkokenkiä ajatuksella "En koskaan....". No, muutaman vuoden päästä munkin piti saada korkokengät ja laittaa minihame ja olla nätti.. Se mun minihame oli vielä ihan järkyttävä, kukkakuosi, jossa oli sekä vaaleansinistä että vaaleanpunaista. Nykyään en enää minimittaisia vaatteita käytä. Ainakaan ilman huolella harkittua alaosaa (paksut sukkahousut tai legginsit..). Korkokenkiin hurahdin, mutta nykyään en kyllä käytä niitäkään. Osaan toki kävellä jopa 10cm koroilla, mutta oon liian mukavuudenhaluinen ;) Barefootit on nyt se juttu.. 

"En koskaan halua suomenkielistä sukunimeä." Vaan nytpä mulla on mies ja poika, joilla suomenkielinen nimi. Tarkoitus ois jossain vaiheessa avioitua ja toki ottaa sama nimi. Eikä se kumma kyllä tunnu enää niin pahalta :) Ruotsinkielinen sukunimi on ollut tosi iso osa identiteettiäni, mutta ehkä alan olla jo valmis luopumaan siitä :) 


Ota toki koppi tästä haasteesta ja kerro mitkä sanat oot joutunut syömään!

8 ihanaa kommenttia:

  1. Koko ikäni Itä-Helsingissä tai sen välittömässä läheisyydessä asuneena olen huomannut, että usein ne, joilla on alueesta negatiivinen käsitys, eivät pahemmin ole täällä liikkuneet tai koskaan edes käyneet. Joka kaupunginosasta löytyy ne tietyt mestat, joissa denat hilluu, ei niitä oikeasti ole täällä yhtään sen enempää kuin muuallakaan. Sen sijaan joka kaupunginosasta ei löydy yhtä upeita ulkoilualueita kuin täältä esim. Uutela Vuosaaressa ja Vartioharjun metsät. :) (Ai mikä kotiseuturakkaus...?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Juoppoja jne on ihan joka paikassa. Ja silti ne eivät yleensä kansoita koko asuinaluetta, vaan jonkin tietyn osan. Mä tykkäsin kyllä asua Kontulassa :) Ja oon ihan samaa mieltä tuosta, että ne negatiivisista asioista toitottavat tuskin on itse koskaan muuta ku pysähtyneet johonkin metroasemalle tai kuulleet jotain urbaanilegendoja ;) Mulle sanottiin, että "Ei ne vartijat turhaan siellä Kontulan ostarilla pyöri." No mut mitä sitten? Hyvä, että pyörivät :D

      Poista
    2. Oot siis asunut ihan meidän vieressä, me asutaan tosiaan nyt täällä keskellä Vartioharjun metsiä! :D

      Poista
    3. Mulle ei Vartioharjun metsä sano mitään :D Mies tiesi vähän tarkemmin ;) Mutta joo, puoli vuotta ehdin siellä asua ennenku muutettiin asumaan hieman tilavammin Koivukylään ;)

      Poista
  2. Haa, tähänpä pitää tarttua! Ihan sama täällä kuin kirjoittamisen kanssa. Joskus harkitsin blogin lopettamista, kun en kirjakielellä saanut ilmaistua JUST sitä, mitä halusin, ja ahdisti :D Sitten taivuin.

    Hauskoja ajatuksia :) On minullakin tietyt varaukset Helsinkiä kohtaan, mutta se liittyy lähinnä meluun. Pitäisi varmaan mennä asumaan, niin avartuisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä vapaampi kirjoitustyyli sopii sosiaaliseen mediaan, mutta edelleenkin mua ärsyttää nähdä kirjotusvirheitä tai huonoa kieltä esim. uutisissa :D Ja tää "Minun sonera"-lausahduksesta kai liikkeelle lähtenyt "minun auto" tai "minun kissa" ärsyttää aivan suunnattomasti.... :D Tai "kera hyvän ystävän", kun kanssa -sana ois paljon parempi + vielä tuo runollinen muoto.. äh :D

      Helsinki oli ihan kiva, eikä siellä niin meluista ollut, paitsi keskustassa toki :)

      Poista
  3. Haa, neiti myöhänen löysi tämän vasta nyt. Kröhm. Kiva, kun otit kopin. :)

    Mitäs sä nyt, hyvinhän se minihame pastellikukilla menis nytkin! Kuluneen kesän muotisävyjä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei... :D Koko kesänä en kulkenut "ihmisten ilmoilla" kuin maksihameissa, kiitos raskauskilojen ;) Katsellaan niitä mini-mittaisia sitten joskus.. myöhemmin :D

      Poista