Voihan kivet


Joo, ihan oikeat kivet. Tai kivihelmet.
Olen jälleen kerran kaivanut korutarvikkeeni naftaliinista ja yrittänyt jotain pientä väkertää. Koskapa en enää jaksa erillistä korublogia näin satunnaisen (5v välein?) koruntekoinnostuksen vuoksi päivitellä, pääskööt ne tänne muiden asioiden sekaan. 


Aivan ensimmäiset. Ametistia, (sateenkaari)fluoriittia ja bronsiittia, muutamia metallirondelleja ja kaksinkertaiseen joustonauhaan pujotettu. 
Tykkään näistä ihan hurjasti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Alla kuva nahkanyörikokeilusta. Pitkän nyörin päähän vain nauhanpäät ja magneettilukko. Paljon yksinkertaisemmaksi ei rannekoru tästä enää muutu. Paitsi jos se ei kierrä rannetta viittä kertaa..




Uusin kyhäelmäni on tämä. Laavakiveä, lumihiutaleobsidiaania, turmaliinikvartsia sekä punaisia karneoleja. Höysteenä metallihelmiä. Edelleen joustonauhaan tehty. 

Miksiköhän vuosia sitten koruillessani koin joustonauhan todella vaikeaksi käyttää? Muistan lukeneeni ohjeista, että sitä täytyy venyttää niin ja niin paljon ennen käyttöä, koska se venyy pysyvästi jonkin verran ja etukäteisvenytyksellä estetään korun lörpähtäminen. Nyt ei ollut mitään vastaavia ohjeita, ja nuo kaksi ensimmäistä ovat olleet pian kaksi viikkoa lähes päivittäisessä käytössä, eivätkä toistaiseksi ole menneet miksikään. 

Kommentit

Suositut tekstit