Leikkaus

Sinne se meni. Kissa nimittäin. Eläinlääkärin leikkauspöydälle, sinne saa jäädä kohtu ja munasarjat.

Sain aamulla puhelinsoiton, että meille tosiaankin on varattuna leikkausaika klo 12:30. Sinne siis! Kissalle valjaat ja hihna, koppa mukaan ja automaatin kautta bussiajelulle. Yllättävän kivasti meni kävellä bussille. Vaikkakin se koppa ja kissa painavatkin jonkin verran, otin sen lähinnä kuntoilun kannalta ;)

En heti meinannut löytää sitä eläinklinikkaa, Hakunilan ostarilla Karvakamut. Ovesta kun päästiin sisälle, ni meitä tultiin moikkaamaan. Tiedot otettiin ylös ja niin pois päin. Punnitsin Rusetin myös. 2,26kg. Hirmu pieni! Mutta mä tykkään siitä, että se on niin pieni. Ei iso kissa olis niin kiva.

Hetken aikaa saatiin odotella siinä odotusaulassa, ennenku lääkäri pyysi huoneeseen. Aulassa Rusetti kulki reippaasti ja tutki kaikki paikat, joihin hihnan kanssa vain pääsi menemään. Vastaanottanut nuorehko naishenkilö kehui Rusettia erittäin nätiksi ja rohkeaksi! Sanoi, että väritys on todella nätti ja kiva, että kissa on tuollainen rohkea eikä pelkuri.

Sitten eläinlääkäri tuli kutsumaan meitä siitä aulasta. Ei se ehtinyt puoltakaan sanaa sanoa, kun lähti juoksujalkaa hakemaan puhelintaan, että saa otettua Rusetista kuvan. Lääkäri kehui Rusetin maasta taivaisiin, että on niin sievä, kaunis, nätti, rohkea, kiltti ja kaikkea. Että harvoin näkee kissan, jonka kasvot ja ilme on niin sievät ku Rusetilla. Otin sen tietty kohteliaisuutena! Onhan se munkin mielestä hirmuisen kaunis ;)

Lääkärin huoneeseen Rusetti ei suostunut kävelemään, joten kannoin sen sinne. Kissa pöydälle ja lääkäri vielä kehui vuolaasti. Kuunteli sydänäänet ja katsoi korviin. Rusetilla on korvapunkkeja, joita me ei olla apteekista saatavalla lääkkeellä saatu hoidettua, joten lääkäritäti sitten sanoi, että ne laittavat jotain sellasta vahvempaa ainetta sinne. Sitten se pisti Rusetille rauhoittavan piikin lihakseen. 

Meidän Rustiinahan ei sellaista touhua kattele ja hyppäs sitten pöydältä alas. Lääke oli kuitenkin mennyt perille ja parissa minuutissa kissa alkoi nuokkumaan. Se istui lattialla ja ensin rentoutuivat etutassut. Ranteet lörpsähtivät ja hiljalleen alkoi kisun nenä lähestymään lattiaa. Sitten se nojasi poskellaan lattiaan. Ja kiepsahti siitä sitten kyljelleen makaamaan. Silmät sillä oli kyllä auki koko ajan, ei pitänyt mitään ääntä, ei vinkunut tai maukunut. Rentoutui vain. Sitten lääkäri nosti Rusetin takaisin pöydälle ja pisti vielä kipulääkkeen piikkinä. 

Nyt pitäisi vielä odotella viiteen asti, että saadaan hakea pikku potilas kotiin!
Kävin kotimatkalla apteekissa hakemassa sideharsoa, sellaisena putkena. (Hoitoalalla niitä kutsutaan perjantaipipoiksi, koska kun ihmiset humalassa saavat milloin mistäkin syystä haavan päähänsä, niin kun se sitten paketoidaan, niin kaiken kruunaa "pipoksi" aseteltu sideharsotuubi ;) On muuten eri tyylikäs! Not..)

Kerronpa kuulumisia lisää sitten kun saadaan kisu kotiin! Tietty on pieni pelko siitä, ettei kaikki menekään niinkuin elokuvissa ja että kissa jää sinne :/ .. Pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että kaikki menee hyvin :)

Kommentit