Ompelua

Heippa.

Ennen joulua sain anopiltani hänen edesmenneen anoppinsa vanhan ompelukoneen.
Ja kone todellakin on vanha! 
Merkiltään Necchi, malliltaan Lydia 3. Niitä valmistettiin vuodesta -61 vuoteen -72, suunnilleen. Koneeni on oranssi, eli uskoisin sen olevan myöhäisempää tuotantoa. Monet netistä löytämäni koneet ovat valkoisia, vain muutama oranssi on sattunut silmiini. Pari hassua vihreääkin tuli vastaan, mutta ne ovat tekstien mukaan limited edition-väriä. 

Jännityksellä kääntelin käsipyöriä ja vääntelin vipuja. Kaikki tuntui pelittävän. Virratkin sain kytkettyä päälle, eli siinä mielessä ei mitään vikaa. Koeompelua en silti uskaltanut lähteä suorittamaan ennen öljyämistä, koska sain kuulla, että kone on mitä todennäköisimmin seissyt toimettomana ties kuinka kauan. Clas Ohlsonilta hain ompelukoneöljyä, jota sitten lorauttelin ohjekirjan (löytyi netistä!) osoittamiin koloihin. Käynnistin koneen ja kas kummaa, sehän toimii! 

 Ei kun kankaita tilaamaan.

Suunnitelmissani on jo pitkään ollut tehdä project bag-tyyppisiä kasseja keskeneräisiä käsitöitä varten. Löysin kivan tutoriaalinkin jo aikaa sitten.  


Project bagini ovat siis käännettäviä, joten niitä voi käyttää kummin päin haluaa. Alaosan kankaaksi valitsi paksua canvas-puuvillaa ja yläosa on ihan tavallista, ohuehkoa puuvillaa. Kukkakuosillinen on tosin popliinia.
Yllä olevan kassin toisen puolen pohja on tumman ruskea. Erilaisia nauhavirityksiä kokeilin ja totesin, että alemmissa kuvissakin näkyvä satiininauha toimii parhaiten. Se liukuu tarpeeksi sulavasti nauhakujassa. Nauhan päät poltin, jotta eivät purkaantuisi kovin nopeasti. Neliskanttisen pohjansa ansiosta pussit pysyvät näppärästi pystyssä.

Puuhelmet sopivat mielestäni näihin kuin nenä päähän. Niitähän löytyy, joten tuskin tulee olemaan kovin suurta ongelmaa löytää aina kankaiden kuoseihin sopivia.



Ja miten rautarouvani suoriutui ompeleista?
Täydellisesti. Tikki on kaunista ja kestävää, koneen maksiminopeudella tulee melkein kiire pysyä perässä. Koneesta löytyy sekä ylä- että alalangan puristuksen säädöt sun muut tarpeelliset säädettävät asiat. Ompeleitakin riittää, suoralla ja siksakilla pärjään mainiosti näiden joustamattomien kankaiden kanssa, mutta löytyypä koneesta myös ommel joustaville kankaille. Joudun ehkä kaivelemaan pojan vaatteisiin kaavoja jostain, jos oikein innostun, että pääsen kokeilemaan vintagekonettani myös vaatteiden ompeluun.

Kommentit